Lehtonen, Joel: Kuolleet omenapuut
174 s., Otava 1967, 4. p.
1. p. 1918
Kuolleet omenapuut on novellikokoelma, jonka päähenkilöt ovat suurelta osin tuttuja jo Putkinotko -teoksesta. Olen kyseisen teoksen viime syksynä lukenut, joten aika hyvin oli tapahtumat vielä mielessä. Novelleissa oli helpompi pysyä mukana ja kiinnostuskin pysyi paremmin vireillä kuin Putkinotkossa.
Kuolleet omenapuut kuvaavat vuotta 1918, joten sisällissotaa koskevia teemoja ei voida välttää. Mielestäni Lehtonen käsittelee hyvin sodan tapahtumia ja henkilöiden mielialoja. Muutenkin yleiset asenteet maan ja kansan tilaa kohtaan nousevat esiin monipuolisesti, vaikkakin lähinnä Juutas Käkriäisen ajatuksien kautta niitä puretaan. On myös mielenkiintoista saada tietää miten Juutas on jatkanut elämäänsä suuren perheensä kanssa.
Mielestäni nämä novellit olivat aika mielenkiintoisia, mutta jotakin todella puuduttavaa siinä oli kuitenkin. Ehkä se johtui siitä, että novellit olivat verrattain pitkiä, jopa yli 20 sivua. Kirjoitustyyli oli myös hyvin rönsyilevä, joten pääasia meinasi joskus hukkua muun sekaan.
♠♠♠
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.