Stephen King: Tervetuloa Joylandiin
288 s., Tammi 2015
alkup. Joyland 2013
suom. Kristiina Vaara
kansi: Aihio//JP
Kuten olen jo aiemmin tuonut blogissani ilmi, en ole mikään kauhukirjallisuuden ylin ystävä. Luen kauhua hyvin harvakseltaan, mutta nyt viime aikoina olen huomannut, että kauhukirjallisuus tai lähinnä Stephen Kingin tuotanto kiinnostaa minua enenevissä määrin. Hänen tuotantonsa uusin suomennos Tervetuloa Joylandiin herätti heti kiinnostukseni, sillä mielestäni kirjan kansi on todella onnistunut ja houkutteleva. Nyt lukemisen jälkeen voin sanoa, että se välittää teoksen tunnelmaa todella hyvin.
Tervetuloa Joylandiin kertoo kesästä 1973, jolloin sydänsuruja poteva 21-vuotias Devin Jones saa kesätöitä Joylandin huvipuistosta. Huvipuiston pelottavimmassa laitteessa kummitusjunassa kerrotaan oikeastikin kummittelevan, sillä eräs nuori nainen löytyi sieltä murhattuna muutamia vuosia aiemmin. Deviniä kiinnostaa tämä tarina, etenkin kun syyllinen ei koskaan jäänyt kiinni. Vähitellen Devinille paljastuu, miten kammottava paikka huvipuisto voikaan kaiken naurun ja riemun takana olla.
Tervetuloa Joylandiin edustaa kuulemani mukaan hieman pehmeämpää puolta Kingin tuotannosta. Se ei todellakaan ollut yhtä hyytävä kuin Hohto, mikä on minun mielestäni vain hyvä. Itse en välttämättä ihan ensimmäisenä nimeäisi tätä teosta edes kauhukirjaksi, mutta on tässä kuitenkin sen verran paljon kauhuelementtejä, että genre on aivan oikea. Tervetuloa Joylandiin ei onnistunut pelottamaan minua oikeastaan missään vaiheessa, mutta sen sijaan nautin valtavasti siitä, miten taitavasti King käyttää psykologiaa jännityksen (ja kauhunkin) luomiseen. King ei tarvitse suuria näkyviä elementtejä, kuten päättömiä ruumiita ja suolenpätkiä, vaan lähinnä muutamia kaihertamaan jääneitä sanoja, vastauksitta jääneitä kysymyksiä ja niin edelleen. King ei käytä psykologiaa pelkästään jännityksen ja kauhun luomiseen, vaan käsittelee mielestäni hyvin myös nuoren Devinin sydänsuruja ja elämäntilannetta yleensä. Hän luo onnistuneesti lukijalle mielikuvan opiskelijapojan maailmasta, vastuun ottamisesta ja lopullisesta kasvusta kohti aikuisuutta.
Tämä teos osoittautui hyvin mukaansatempaavaksi romaaniksi, niin kuin Kingin teoksille on ominaista. Viihdyin tämän teoksen parissa hyvin, sillä mielestäni kaikki palaset olivat onnistuneita: miljöö, hahmot ja aihepiiri. Miljöö oli mielestäni erityisen kiehtova, sillä on mielenkiintoista ajatella mitä kaikkea kulissit voivatkaan kätkeä taakseen.
♠♠♠♠♠
Miten mukavaa, ettö Joyland viihdytti sinua! Minulta on vielä tämä lukematta, aion kyllä lähiaikoina lukea jahka saan kirjastosta käsiini. Joyland kuuluu (yhdessä The Colorado Kidin kanssa) sellaiseen rikoskirjakokoelmaan, jota varten King on kirjat kirjoittanut, ne ovatkin siis lähtökohtaisesti rikoskirjoja, ja sitten King on lisännyt oman mausteensa. =D
VastaaPoistaOkei, tuota en tiennytkään! Ajattelinkin, että ei tämä nyt ihan mitään kauhua puhtaasti ole, vaan pikemminkin juuri jännäri. :-) Pitääkin lukea joskus tuo The Colorado Kid, jahka se ensin suomennetaan, kun tämä Tervetuloa Joylandiin tuntui niin omalta kirjalta. :)
PoistaOlen samaa mieltä, kerrassaan mainio romaani ja kirjallinen välipala. Olen nuorempana lukenut Kingin kauhukirjoja, mutta enää en jaksa niistä kiinnostua, vaikka tarinaahan King osaa kuljettaa. Tässä oli kiva, nostalginen tunnelma.
VastaaPoistaJoo nostalginen tunnelma tässä todella oli, ja se oli yksi niistä syistä, joidenka takia pidin tästä niin paljon. :)
PoistaMä mietin, että pitäiskö mun lukea tämä, kun toi huvipuistoteema kiinnostaa. En oo yleensä kauhukirjojen ystävä, kun olen aika herkkä, mutta jos tää vaikka olis mun hermoille sopiva....
VastaaPoistaUskon, että sinun kannattaisi kyllä kokeilla tätä, jos aihe kerran kiinnostaa. Kauhua tässä on hyvin vähän ja ainakaan minä en menettänyt yöuniani tämän takia, vaikka itsekin olen aika herkkä hyytävimmille kauhukertomuksille.
Poista