Kummajaisten kylän kuuma kesä

Mervi Heikkilä & Jussi Matilainen: Kummajaisten kylän kuuma kesä

kuvitus: Miranda Koskinen

134 s., Haamu 2015

a-kappale kustantajalta

 

Kun vuosi sitten huhtikuussa luin Mervi Heikkilän ja Jussi Matilaisen teoksen Kummajaisten kylä, en aavistanut lainkaan, että siitä kehkeytyisi sarja. Hyvät ainekset olivat kuitenkin olemassa, joten minun ei kai olisi pitänyt yllättyä. Vastikään ilmestyi Kummakylä -nimeä kantavaan sarjaan toinen osa, Kummajaisten kylän kuuma kesä.

 

Kummajaisten kylän luettuani olin todella innoissani ja annoin teokselle omalla mutuhuttuasteikollani täydet viisi pistettä, sillä mielestäni teoksessa oli onnistuttu monin tavoin: kieli, miljöö, tapahtumat/juoni ja hahmot olivat onnistuneita. Tästä syystä olen todella ällistynyt siitä, että Kummajaisten kylän kuuma kesä jäi melkoisen hajanaiseksi kokonaisuudeksi, joka ei minua onnistunut viehättämään siinä määrin missä sarjan avausosa onnistui.

 

Kummajaisten kylän kuuma kesä kuvaa nimensä mukaisesti hyvin kuuman kesän tapahtumia Korpikylässä, kylässä joka on sinänsä ihan tavallinen, mutta jossa kansanperinne elää vahvana. Päähenkilöinä nähdään edellisestä osasta tutut lapset/nuoret, jotka olivat kyllä jääneet hyvin mieleen. Ystävysten kesästä ei tosiaankaan kehkeydy tavallista, sillä näyttää siltä, että uusi opettaja viihtyy epätavallisen hyvin Susi-Herkon aavemökillä, noitien kätyreinä tunnetut käärmeet luikertelevat pitkin pihoja ja metsän haltioillakin näyttäisi olevan sanansa sanottavana. Jännittävien tapahtumien rinnalla eletään normaalia arkea, kuten uidaan, ostetaan jäätelöä ja hengaillaan kavereiden kanssa.

 

Kuten edellä totesin, Kummajaisten kylän kuuma kesä ei minua viehättänyt eikä vakuuttanut siinä määrin missä sarjan avausosa. Teoksen hahmot ja kieli ansaitsevat kyllä samanlaista kiitosta kuin Kummajaisten kyläkin, mutta juonenpunonnaltaan ja jännittävyydeltään tämä jää mielestäni kauas taakse. Ihan ensimmäisenä ongelmana näen sen, että juoni on jotenkin ihan liian löysä eikä se onnistu pitämään jännittynyttä fiilistä yllä samalla tavoin kuin edellinen osa. Juoni tuntuu ajelehtivan kuin ylikuuman kesäpäivän laiskat tunnit, vailla mitään selkeää päämäärää. Ainoastaan yhdessä kohtaa jännitys pääsee tiivistymään kunnolla, mutta muuten kaikki ne "kummalliset", yliluonnolliset ja jännittävät mausteet, joista pidin edellisessä osassa, ovat joko jääneet hyvin kevyiksi tai kokonaan pois.

 

Odotukseni eivät siis täyttyneet, mutta ihmekös tuo, sillä Kummajaisten kylä asetti riman hyvin korkealle minun silmissäni. Tässä teoksessa olisi ollut ainesta samanlaiseksi jännityspaketiksi kuin edeltäjänsä, mutta kun juoni todellakin ajelehtii liikaa, niin ei siitä sellaista voi muodostua. Jahka teos saa jatkoa, toivon, että jännityselementtejä lisätään ja juonenkulkua tiivistetään, niin että mielenkiintokin pysyy vielä terävämmin hereillä.

 

♠♠♠