Enna Airik: Korppipäinen mies
29 s., Karisto 2013
Enna Airikin kuvakirja Haavemaa oli kuvitukseltaan ja aiheeltaan herkkävireinen ja kaunis teos, joten hänen toinen kuvakirjansa Korppipäinen mies päätyi myös luettavakseni. Korppipäinen mies on sävyltään selkeästi tummempi kuin Haavemaa, mikä välittyy jo kirjan kannestakin. Tämäkin kirja käsittelee isoa aihetta, mutta kokonaisuutena tämä ei minua silti oikein sykähdyttänyt.
Korppipäinen mies kertoo Emistä, joka asuu vanhempiensa kanssa rotkon reunalla olevassa talossa. Rotkon toisella puolella on autiotalo, josta Emi näkee painajaisia. Hänen painajaisissaan talossa asuu korppipäinen mies, joka tekee lapsille pahaa. Korppipäinen mies muistuttaa kumman paljon karkkikauppaa pitävää herra Krookia. Reaalitodellisuus heijastuu Emin uniin synnyttäen painajaisia, mutta lopulta tyttö vapautuu ahdistavista unistaan vanhan ja kiltin lintuparantajan avustuksella.
Tämä teos käsittelee hienovaraisesti lasten kuviteltuja ja todellisiakin pelkoja. Itse tulkitsin tämän teoksen käsittelevän lapsiin kohdistuvaa hyväksikäyttöä ja siitä toipumista. Kokonaiskuvaltaan tämä teos on hyvin tummansävyinen - eikä pelkästään kuvituksen suhteen - mutta asioiden selviämisestä huolimatta minulle jäi tästä myös tummansävyinen jälkimaku. En oikeastaan pitänyt tästä kirjasta ja mietinkin hieman, että mikä tämän kirjan käyttöfunktio on, sillä ihan pienten lasten kuvakirja tämä ei ainakaan ole. Uskoisin jopa, että tämä teos kiinnostaa enemmän aikuista kuin lasta. Kuvitus on kumminkin huolellista ja jotenkin vanhanaikaisella tavalla viehättävää, joten itse luin tämän kirjan jo ihan kuvituksen takia. Olen hieman kyllä yllättynyt Airikin tekemästä aihevalinnasta, mutta ainakin tämä erottuu monista muista kuvakirjoista hyvin selkeästi.
♠♠♠
Voisikohan tämä toimia terapiakirjana tai keskustelunavaajana sellaisen lapsen kanssa, jota aihe saattaa koskettaa? Ehkä se voisi olla kirjan funktio, enkä ainakaan itse valitsisi tätä luettavaksi omille lapsilleni tai oppilaillenikaan - ainakaan kevyin perusteluin. Liian rankoilla aiheilla en vaan tohtisi kuorimittaa lapsia ns. "turhaan".
VastaaPoistaOlen samoilla linjoilla kanssasi siitä, että tätä kirjaa en ottaisi lapsen kanssa luettavaksi (no minullahan ei ole lapsia) kovinkaan helposti. Minusta tuntuu, että terapiakirjanakaan tämä ei välttämättä ainakaan kovin nuorta henkilöä puhuttele, ellei sitten ole erityisen kypsä havainnoimaan tarinassa olevia piilomerkityksiä. Mielestäni tämä kirja sopisi paremmin teini-ikäisesti ylöspäin, vaikka sehän on toki yksilöllistä.
Poista