Käen kutsu

Robert Galbraith: Käen kutsu

14 cd-levyä, 16 h 40 min.

Otava 2013 

alkup. The Cuckoo's Calling, 2013

lukija: Eero Saarinen

suom. Ilkka Rekiaro

Sain viime viikolla kuunneltua loppuun Robert Galbraithin Käen kutsun. Kuunteluprosessiin menikin aikaa, sillä aloitin tämän äänikirjan jo toukokuussa ja kuuntelin levyn silloin ja toisen tällöin. Huomionarvoista kuitenkin on, että pitkät tauot eivät haitanneet yhtään, sillä heti kun tarina alkoi pyöriä, niin muisti taas edelliset tapahtumat kuin olisi ne juuri äsken kuunnellut. Käen kutsu on siis todella mieleenpainuva teos, joka kyllä kiinnosti minua kovasti, vaikka kuunteluun menikin tovi jos toinenkin!

Käen kutsun päähenkilönä nähdään Cormoran Strike -niminen yksityisetsivä ja entinen sotilas, joka vammautui Afganistanissa ja joutui siirtymään muihin työtehtäviin. Etsivätoimistolla ei mene kovin hyvin ja Strike kituuttaa jotenkuten velkojien odotellessa saataviaan malttamattomina. Strikella ei siis huiski kovin hyvin, ja kirsikaksi kakun päälle erottuaan kihlatustaan hän joutuu muuttamaan asumaan toimistoonsa. Lisäharmia aiheuttaa työnvälitystoimiston lähettämä uusi toimistoapulainen, josta Strike tietää laskutettavan kalliisti. Yllättäen Robin osoittautuukin oikein päteväksi apulaiseksi, josta on todellista hyötyä, kun Strike saa käsiteltäväkseen rahakkaan ja monimutkaisen tapauksen: tunnetun mallin Lula Landryn veli John Bristow pyytää Strikelta apua todistaakseen, että hänen sisarensa kuolema ei ollut itsemurha.

Käen kutsussa on paljon henkilöhahmoja ja tapauksenselvittelyprosessi on todella mielenkiintoinen, joten niistä asioista voisi kirjoittaa tähän vaikka kuinka paljon. Galbraithin (eli J.K. Rowlingin) luoma hahmokaarti on todella värikäs, eikä ollut lainkaan vaikea pysyä kärryillä kuka hahmo on milloinkin kyseessä. Suosikkihahmojani oli Strike ja Robin, sillä muihin hahmoihin ei kuitenkaan tutustuttu niin paljon, että heistä olisi ollut suosikeiksi - niin tai ne hahmot joihin tutustuttiin, osoittautuivat sellaisiksi joista ei voi erityisesti pitää. Tapauksenselvittelyssä pidin kovasti siitä, miten tapaus ratkesi hitaasti mutta varmasti ilman mitään erityisen räväköitä käännekohtia: Cormoran Strike ei turhia hötkyile ja siksi hänestä onkin helppo pitää.

Oli muuten ilo huomata, että olin oikeilla jäljillä jahdatessani murhaajaa Striken ja Robinin kanssa. Silti teos ei ollut ennalta-arvattava vaan todella taitavasti rakennettu dekkari. Minun pitää ehdottomasti lukea jossain vaiheessa myös tämän Cormoran Strike -sarjan toinen osa Silkkiäistoukka sekä kolmas osa Career of Evil sitten kun se suomennetaan. Suosittelen tätä teosta kyllä ehdottomasti kaikille, jotka ovat pitäneet Harry Pottereista tai ovat muuten vain hyvän kirjallisuuden ystäviä!

♠♠♠♠♠