Kristín Ómarsdóttir: Olipa kerran tarinoita
108 s., LIKE 1994
alkup. Einu sinni sögur, 1991
suom. Tuula Tuuva
Meillä on kirjallisuuspiirin seuraavana aiheena islantilainen kirjallisuus. Idea oli alunperin lähtöisin minulta, sillä minä luen pohjoismaista tai ylipäätään ulkomaalaista kirjallisuutta vähänlaisesti. Ajattelin, että piirimme voisi käsitellä islantilaista kirjallisuutta siksi, että monelle käännöskirjallisuuden ystävälle voi islantilainen kirjallisuus olla silti vierasta.
Olen ilmoittanut osallistuvani Anna minun lukea enemmän -blogin haasteeseen Kirjallinen retki Pohjoismaissa. On säälittävää, että olen saanut luettua siihen vain yhden kirjan ennen tätä Olipa kerran tarinoita -novellikokoelmaa, vaikka aikaa on ollut jo lähestulkoon vuosi! Löysin haasteen aloituspostauksesta linkin, jonka takaa löytyy islantilaista kirjallisuutta listattuna. Käykää tutustumassa, jos Islanti kiinnostaa.
Olipa kerran tarinoita sisältää 70 lyhyttä novellia, joista suurin osa on alle sivun mittaisia. Ne käsittelevät eri aiheita, mutta esimerkiksi homoseksuaalisuus ja jumaluus toistuvat novelleissa useampaan otteeseen. Minun täytyy myöntää, että kokoelman novelleista suurin osa oli sellaisia, jotka eivät herättäneet mitään ajatuksia tai sitten koin ne jotenkin tekemällä tehdyiksi. En löytänyt niistä sisältöä, vaan vain sanoja sanojen jälkeen. Sen sijaan muutama novelleista painui oikein hyvin mieleen. Kartta oli mielestäni mielenkiintoinen tulkinta siitä, miten taivaankansi sai tähtensä. Puhutteleva oli myös Epävarma nainen, sillä se kuvastaa sitä miten pelot voivat rajoittaa elämäämme ihan liikaa ja saada aikaan isoja seuraamuksia.
En voi tämän yhden teoksen perusteella antaa tuomiotani islantilaisella kirjallisuudelle, mutta jotenkin minulle silti jäi tunne, että se ei välttämättä ole ihan minun juttuni. Minulla on lainalla toinenkin islantilainen kirja, jota olen ihan vähän jo aloittanutkin, joten saa nähdä muuttuuko tunne sen myötä toisenlaiseksi.
Olen samaa haastetta varten lukenut yhden islantilaisen kirjan. Nyt olen yrittänyt löytää sille kaveria, mutta törmään vain ei niin mairitteleviin arvioihin.
VastaaPoistaJotenkin tuntuu näin yhden teoksen luettuani, että islantilainen katsantotapa on kovin erilainen kuin suomalainen, vaikka molemmat ovatkin Pohjoismaita. Samalta on tuntunut joskus joidenkin norjalaisten teosten kohdalla, ruotsalaisista kirjoista taas löytää helpommin omaan makuun sopivia kirjoja. Tanskalaista en ole varmaan koskaan lukenutkaan, jos ei jotain Andersenin satuja lasketa.
Poista