Helmikuu ei näyttäytynyt meidän lakeuksilla tänä vuonna kovinkaan talvisena, vaan pikemminkin tuli jotenkin pääsiäisen aika mieleen pajunkissojen ja auringonpaisteen myötä. Helmikuussa en tainnut tehdä mitään kovin erikoista: kävin töissä, kirjoitin gradua (nyt on pallo hallussa todellakin!), liikuin ja löhöilin. Ja tietysti luin! Vietin helmikuussa myös syntymäpäivääni, joten herkkujakin tuli syötyä aika tavalla. Tällä hetkellä naamani on myös sen näköinen, että herkkuja on tullut syötyä, sillä aikuisiän akneni ei suorastaan riemuitse runsaasta sokerin, vaaleiden viljojen ja maitotuotteiden kulutuksesta. Hyvää oli kuitenkin! Sain muuten synttärilahjaksi Niina Laitisen sukkakirjan Villasukkien uusi vuosi, ihan kuten toivoinkin. Nyt kun vielä ennättäisi jotain mallia kokeilemaan, niin kivaa olis. :-)
Helmikuussa ehdin lukemaan 9 kirjaa, mikä tuntuu yllättävänkin paljolta äänikirjojen kuunteluni jäätyä hetkeksi tauolle Storytelin kokeilujakson päätyttyä. Nyt minulla onkin sitten testissä hieman pidempi kokeilujakso Nextorya, joten äänikirjojen kuuntelu sujuu taas mukavasti ja bongailenkin koko ajan uutta kuunneltavaa. Storytelin ja Nextoryn väliin jäävällä tauolla opin itsestäni sen, että äänikirjat ovat tulleet minun elämääni jäädäkseen, joten todennäköisesti käytyäni eri vaihtoehdot läpi, otan jonkin sovelluksista käyttööni. En vain enää osaa ja halua jonotella kirjaston suppeasta kokoelmasta kuunneltavaa, kun sovellukset ovat tarjonneet mahdollisuuden aloittaa heti vaikka minkä kiinnostavan teoksen kuuntelu.
Helmikuussa lukemani ja kuuntelemani kirjat olivat seuraavat:
Jouni Tikkanen: Lauma - 1800-luvun lastensurmat ja susiviha Suomessa
Ruth Ware: Lukitut ovet
Kristina Ohlsson: Hopeapoika
Veera Vaahtera: Vedet silmissä
Helena Jouppila ja Sanna Wallenius: Neloset - Jouppilan sisarusten tarina
Cormac McCarthy: Tie (lukupiirikirja)
Adam Kay: Kohta voi vähän kirpaista
Antti Heikkinen: Kehveli (lukupiirikirja)
Louisa M. Alcott: Pikku naisia
Mielenkiintoista helmikuun luetuissani on se, että niistä yli puolet on käännöskirjoja. Se ei todellakaan ole minulle ominaista. Seinäjoen kirjaston viimevuotinen nojatuolimatkailuhaaste vei minut 25 eri maahan, ja olenkin ilahtuneena huomannut lukumakuni ehkä hieman laajentuneen haasteen myötä. Tällä hetkellä olen lukenut 8 kirjaa tammikuussa startanneeseen Seinäjoen kirjaston aikamatkailuhaasteeseen, joka vaikuttaa olevan minulle helpompi haaste. Olen ihan intoa täynnä lukemassa haastekirjoja ja kaikkea muutakin. Tuntuu kuin kirjallinen elämäni olisi juuri nyt erittäin eloisaa.
Mukavaa ja kirjarikasta maaliskuuta kaikille!
Hyviä kirjoja ovat kaikki. Tosin näistä olen lukenut vain Pikku naisia, tuo Tie kiinnostaa.
VastaaPoistaOn kiva, kun haasteiden myötä voi laajentaa omaa kirjamakuaan. Minä puolestani olen nyt lukenut vaihteeksi enemmän suomalaista ja länsimaista, mutta aina välillä jotain muutakin. Minulla olisi nyt kirjastossa odottamassa tuo Vedet silmissä, jonka olin varannut. Myös Nelosia jonotan, mutta yli 60 henkeä on jonossa edellä!
VastaaPoistaMinulla ei ollut nuorena aknea ollenkaan, mutta kun se tuli 25-vuotiaana, sen jälkeen iho ei ole täysin puhdasta päivää nähnyt... Toki en ole maailman innostunein ihonhoitajakaan ollut varsinkaan viime vuosina...
Myöhästyneet synttärionnittelut sinulle! 😊
Kiitos! :)
PoistaMun kirjamaku on vuosien varrella muuttunut niin, että pystyn erottamaan siitä vaihteita. Ensin oli fantasia & kauhu, sitten kotimainen historia ja klassikot ylipäätään, sitten kotimainen nykykirjallisuus ja nyt aika avoimin mielin ja laajasti kaikenlaista. Pohjavire on kuitenkin pysynyt kotimaisesta historiallisesta kaunosta ja klassikoista alkaen kokolailla samanlaisena. :)
Mullakaan ei ollut nuorempana aknea, vaikka iho olikin epäpuhtauksiin taipuvainen. Akne iski, kun olin 23. Se paheni ja 24-vuotiaana söin pitkän antibioottikuurin, jonka aikana iho oli ihana! Sen jälkeen tilanne on vaihdellut, mutta pahimmat, kipeimmät aknepaukurat ovat pysyneet poissa. Mä yritän hoitaa ihoani, mutta alan olla taipuvainen siihen, että uusi lääkekuuri olisi lopulta ainoa joka taas auttaisi. Onhan tämä pieni ongelma verrattuna vakaviin sairauksiin, mutta vaikuttaa kuitenkin itsetuntoon ja on toisinaan hyvinkin kivulias. Täytyy katsoa mihin tilanne alkaa nyt kehittyä!