Westö, Kjell: Missä kuljimme kerran586 s., Otava 2008, 1. p. 2006
suom. Katriina Savolainen
alkup. Där vi en gång gått
suom. Katriina Savolainen
alkup. Där vi en gång gått
Missä kuljimme kerran on monen muun teoksen tavoin ollut lukulistallani iäisyyksiä. Koulutehtävää varten valitsin tämän luettavaksi, koska olin tämän jo kauan halunnut lukea, mutta jotenkin aina jättänyt kirjaston hyllyyn.
Missä kuljimme kerran kertoo Helsingin (ja samalla Suomen) noususta moderniksi paikaksi. Juoni kulkee usean eri ihmisen elämän kautta, osa on työläisiä ja toiset taas varakkaiden perheiden vesoja ja yrittäjiä. Pääasiallinen tapahtumapaikka on Helsinki ja ajallisesti teos sijoittuu vuosiin 1905-1938. Teoksessa nousevat esiin tuon ajan yhteiskunnalliset vedenjakajat: suurlakko, vuoden 1918 sota, sodan jättämät kaunat ja politiikka. Teos ei silti kerro pelkistä vakavista asioista vaan sen ajan ihmisten elämästä suruineen mutta myös iloineen. Rikkaat huvittelevat ja jazz tulee Suomeen, urheilu nostaa päätään ja työläistenkin asema alkaa hieman parantumaan.
Jollakin tavalla minulle tulee tästä teoksesta tai sen tyylistä mieleen Laila Hirvisaaren teokset, sillä tässä on samalla tavalla tehty hyvin taustatyö ja osattu liittää aidosti ihmisten elämä suuriin mullistuksiin. Ihmiskuvaus on yhtä mainiota ja sulavaa kuin Hirvisaarellakin, ja teoksen hahmojen voisi luulla oikeasti eläneen. Silti jotenkin minua tympäisi rikkaiden rappiolle joutuneiden irstailijoiden elämänkuvaukset, olisin toivonut laajempia kuvauksia työläisolosuhteista ja näkyvämpiä kontakteja rikkaiden ja köyhien väliin.
Välillä minusta tuntui, että eikö tätä teosta olisi voinut hieman tiivistää. Kyseessähän on suurromaani, mutta silti koin sen jotenkin turhan pitkäksi ja polveilevaksi. Aluksi oli myös hankala omaksua hahmot ja se, että kuka kukin on ja mitä tekemistä heillä on toistensa kanssa. Toisaalta teos ei ehkä olisi nykyisen veroinen, jos sitä olisi supistettu jollakin tavalla. Epilogi oli erinomainen ja tiivistetty päätös teokselle, se valaisee esimerkiksi sen mitä hahmoille tapahtuu sotien aikana.
Missä kuljimme kerran kertoo Helsingin (ja samalla Suomen) noususta moderniksi paikaksi. Juoni kulkee usean eri ihmisen elämän kautta, osa on työläisiä ja toiset taas varakkaiden perheiden vesoja ja yrittäjiä. Pääasiallinen tapahtumapaikka on Helsinki ja ajallisesti teos sijoittuu vuosiin 1905-1938. Teoksessa nousevat esiin tuon ajan yhteiskunnalliset vedenjakajat: suurlakko, vuoden 1918 sota, sodan jättämät kaunat ja politiikka. Teos ei silti kerro pelkistä vakavista asioista vaan sen ajan ihmisten elämästä suruineen mutta myös iloineen. Rikkaat huvittelevat ja jazz tulee Suomeen, urheilu nostaa päätään ja työläistenkin asema alkaa hieman parantumaan.
Jollakin tavalla minulle tulee tästä teoksesta tai sen tyylistä mieleen Laila Hirvisaaren teokset, sillä tässä on samalla tavalla tehty hyvin taustatyö ja osattu liittää aidosti ihmisten elämä suuriin mullistuksiin. Ihmiskuvaus on yhtä mainiota ja sulavaa kuin Hirvisaarellakin, ja teoksen hahmojen voisi luulla oikeasti eläneen. Silti jotenkin minua tympäisi rikkaiden rappiolle joutuneiden irstailijoiden elämänkuvaukset, olisin toivonut laajempia kuvauksia työläisolosuhteista ja näkyvämpiä kontakteja rikkaiden ja köyhien väliin.
Välillä minusta tuntui, että eikö tätä teosta olisi voinut hieman tiivistää. Kyseessähän on suurromaani, mutta silti koin sen jotenkin turhan pitkäksi ja polveilevaksi. Aluksi oli myös hankala omaksua hahmot ja se, että kuka kukin on ja mitä tekemistä heillä on toistensa kanssa. Toisaalta teos ei ehkä olisi nykyisen veroinen, jos sitä olisi supistettu jollakin tavalla. Epilogi oli erinomainen ja tiivistetty päätös teokselle, se valaisee esimerkiksi sen mitä hahmoille tapahtuu sotien aikana.
Kjell Westö voitti tällä teoksella vuoden 2006 Finlandia-palkinnon.
♠♠♠♠
♠♠♠♠
Samoja tuntemuksia kuin minulla ensiluvun jälkeen. Olen lukenut nyt teoksen kahdesti, toisella kerralla pidin enemmän, selasin kolmannen kerran sarjan tullessa, ei minusta huono teos.
VastaaPoistaJoo ei todellakaan ole huono teos, ehkä minäkin saan siitä enemmän irti, jos joskus luen sen toistamiseen. :)
Poista