Jouluisia tunnustuksia

Tältä näytti lenkkireittini varrella noin vuosi sitten.

Päätin nyt kantaa korteni kekoon, kun kaikilla muillakin on jouluaiheisia päivityksiä tai kivoja joulukalentereita, mutta minulla ei mitään. Siispä paljastan muutamia jouluun liittyviä perinteitäni ja suosikkijuttujani. Tänään hiteli taas vähän lisää lunta ja pakkaspuut on niin kauniita, että väkisinkin alkaa taas joulukuume nousta hälyyttävästi! On muuten vuosilla eroa, sillä tänä vuonna joki alkaa jo olla jonkin verran jäässä ja kävin jopa potkukelkalla kaupassa: en edes muista koska olisin viimeksi kelkkailut, aina on ollut joko lumen puute tai hiekoistushiekkaa tiellä.

Lempparini joululaatikoista on ehdottomasti perunalaatikko. Mitään muita laatikoita ei edes tarvitsisi olla minun mielestäni. Yhtenä vuonna äiti erehtyi ostamaan kyseisen laatikon kaupasta. Ei varmaan tarvitse mainitakaan, että Jonnan joulu oli pilalla. :D

Joulupöytään kuuluu kinkku. Yleensä en ole juuri lihatuotteiden perään, mutta jouluna pitää saada kinkkua. Niin ja rosollin kanssa on pakko olla tarjolla sitä vaalenpunaista kermavaahtoa, muuten se ei ole yhtään sama asia. Meillä kotona tehdään sitä aina vain mun takiani. :D

Mielestäni kauneimpia joululauluja ovat esimerkiksi Sylvian joululaulu, Varpunen jouluaamuna ja Jouluyö, juhlayö. Olen monena vuonna käynyt joulukonsertissa kirkossa juurikin noiden kauniiden laulujen takia. En pidä niistä radion soittolistoilla pyörivistä uudenaikaisista lauluista, ne on vain sellaista markkinamusiikkia. 

Mä voin sanoa ihan rehellisesti, että lahjojen saaminen on yhtä kivaa kuin niiden antaminenkin. Kaikki aina on niin hyveellisiä ja sanoo, että lahjojen antaminen on kivempaa. Kyllä mulle ainakin tulee hyvä mieli, jos joku mua lahjalla muistaa. En silti välttämättä odota antamiini lahjoihin automaattisesti vastalahjaa, mutta onhan niitä kiva saada.

Tärkein jouluperinne minulle on kynttilöiden vieminen haudoille. Jos pitäisi nyt heti valita jokin perinne mistä en luopuisi ja kaikista muista pitäisi luopua, niin se on sitten tämä. Haluan muistaa aina myös niitä, jotka eivät enää täällä ole. Mitenkään ei käy edes se, että kävisi jo aaton aattona haudalla. Se on aivan eri asia kuin käyminen siellä aattona. Hämärissä se kynttilämeri on myös upea näky.

Inhosin ennen leipomista, mutta nykyään leivon sekä itselleni että koti-kotiini sekä tavalliset ruskeat että vaaleat joulupiparit. Äsken teinkin vaalean taikinan tekeytymään jääkaappiin huomista varten. Teen siis taikinatkin itse.

Joka jouluinen suosikkielokuvani, joka vain on pakko katsoa jossain vaiheessa joulun alla, on Joulupukki ja noitarumpu. Toinen hyvä on Joulutarina. Yksin kotona -elokuvatkin ovat ihan hauskoja, mutta eivät mitään must-katsottavaa. Niin ja ihanaa kun Tonttu Toljanteri -joulukalenteri tulee taas tv:stä, muistan tuon nyt uusintana pyörivän sarjan hyvinkin lapsuudestani. :)

Minulla ei ole joulukalenteria. Ennen oli aina ja monta. Viime vuonnakaan ei ollut, mutta molemmilla kissoillani oli omat kissoille tarkoitetut joulukalenterit, joiden luukuissa oli kissanminttua tai maitonappeja. Tänä vuonna niitä ei taas saanut mistään.

Sain muuten tuon ihan alussa mainitun potkukelkkani pienenä joululahjaksi isovanhemmiltani. Muistan sen todella hyvin, koska se oli yön aikana ilmestynyt meidän terassillemme ja kaiken lisäksi sinä jouluna ei ollut lunta. Arvatkaa olisiko sitä heti halunnut kokeilla, mutta kun ei voinut! Se on ensimmäinen joulu, jonka muistan olleen lumeton. Vuosi oli todennäköisesti 1996, koska minä muistan sen jo itse ja mummukin silloin vielä eli.

Tässäpä näitä vähän oli, heh! :D Hyvää huomista itsenäisyyspäivää myös kaikille! :)

Joulukuuseni viime vuonna.