Mitä tapahtuu todella

Pentti Saarikoski: Mitä tapahtuu todella

50 s., Otava 1962

Nyt kun kerran runouden pariin taas palasin, niin jatketaan vielä hieman samoilla linjoilla. Kansikuvaa Saarikosken hyvin tunnetusta runoteoksesta Mitä tapahtuu todella ei nyt ole, koska siinä ei ole mitään kuvattavaa, pelkkä ruskea kansi.

Olen kuullut tästä Pentti Saarikosken teoksesta paljonkin, pääasiassa tätä yleistä "tunnettu runoteos" ja "loistava lajissaan". Niin ja kukapa ei olisi kuullut siitä, miten mainiosti Saarikoski käsittelee yhteiskunnallisia asioita runoissaan. Mutta minua nämä eivät sytyttäneet kyllä millään tavalla. En edes kirjoittaisi tästä varmaan mitään, ellei teos olisi TBR100-listallani.

Saarikosken runot ovat mitaltaan moderneja samoin kuin niiden asettelukin. Tietyllä tavalla nämä runot ovat ehkä hieman kuin tajunnanvirtaa, mutta eivät täysin sitäkään. Ne käsittelevät politiikkaa ja yhteiskunnallisia virtauksia. Itse kun en edelleenkään ole oppinut pitämään moderneista runoista, niin eipä tämäkään tässä nyt pahemmin kolauttanut. Yhteiskunnalliset teemat ovat selkeästi nähtävissä ja tunnistettavissa, ja jokin asia saattaa jopa kolkuttaa muistin perukoita historiantunneilla opitun asian muistuessa mieleen.

Tässä teoksessa oli yksi ja ainoa runo, josta oikeasti pidin paljonkin. Juuri sen olen tästä teoksesta kuullut monesti aikaisemminkin, joten se harhaanjohti minut luulemaan, että muutkin runot olisivat yhtä herkkiä ja hyviä, tietyllä tavalla hyvin tunnelmallisia. Tässä se tulee kokonaisuudessaan:

minä rakastan sinua/niinkuin vierasta maata/kalliota ja siltaa/niinkuin yksinäistä iltaa joka tuoksuu kirjoilta/minä kävelen sinua kohti maailmassa/ilmakehien alla/kahden valon välistä/minun ajatukseni joka on veistetty ja sinua

♠