Henrik Ibsen: Valitut draamat 3 / Peer Gynt
249 s., WSOY 1963
suom. Otto Manninen
alkup. Peer Gynt 1867
Vihdoin sain tämän Henrik Ibsenin tunnetun näytelmän Peer Gynt luetuksi. Odotin tältä teokselta suhteellisen paljon, sillä olen lukenut lukiossa kirjallisuusdiplomiini Ibsenin Nukkekodin ja pidin siitä valtavasti: vaikka en olekaan näytelmiä ihan mahdottoman paljon lukenut, niin voin listata sen vaikuttavimpien lukemieni näytelmien joukkoon. Peer Gynt ei yllä samalle tasolle mitenkään.
Näytelmä kertoo Peer Gynt -nimisen miehen elämänvaiheista ja hänen kohtaamistaan seikkailuista, joissa oikeastaan vain mielikuvitus on rajana. Näytelmässä edetään Gyntin nuoruudesta vanhuuteen ja miljöönä on Norjan vuoristometsien lisäksi myös maat merten takana.
En tiedä mikä tässä teoksessa oikeastaan eniten tihkaisi, sillä mielestäni kankeus syntyy monen tekijän yhteissummasta. Ensiksiksin tämähän on pitkä näytelmä luettavaksi: pisin lukemani näytelmä. Toiseksi repliikit on kirjoitettu hyvin runomuotoisesti ja kolmanneksi jotkut repliikit ovat niin pitkiä, että puolessa välissä unohtaa mitä alussa on koukeroisella kielellä sanottu. Jopa Shakespearea on mielestäni helpompi lukea. Enkä kyllä ymmärtänyt tämän näytelmän rivien välisiä merkityksiä ja teemojakaan, loppukin oli aivan hämärä. En siis ilmeisesti ymmärtänyt juuri mitään, jos tässä nyt oikein rehellisiksi heittäydytään.
Oikeasti tämä olisi varmasti hyvin mielenkiintoinen näytelmänä nähtynä eikä luettuna. Muistan, kun joskus ala-asteella kuunneltiin musiikin tunnilla Peer Gyntiin sävellettyä musiikkia, joka ainakin oli hyvin voimallista ja mieleenpainuvaa. Olisi mielenkiintoista myös nähdä esittääkö Peer Gyntiä useampi henkilö eri ikäkausina, sillä etenkin hänen hahmollaan oli todella pitkät repliikit ja minua mietyttääkin, että miten kukaan voisi muistaa niitä kaikkia ulkoa. Toisaalta Ibsen on käsittääkseni lyhentänyt tätä näytelmää musikaalityyppiseksi ja tämä versio ei ole alun perin edes aiottu näyttämölle eli tällaisenaan sitä ei varmaan siellä näkisi.
♠
Hienoa, että luit tämän, vaikket näköjään sen suuremmin tykännytkään. Minulla on ollut muutama vuosi haaveena lukea sen jälkeen, kun joskus kirjallisuushistorian kurssilla luimme joitakin katkelmia tästä, jotka minusta vaikuttivat mainioilta. Kiinnostavaa nähdä, kuinka minun käy, jos tämän joskus luen :)
VastaaPoistaSymbolistiset teokset voivat kyllä joskus vaikuttaa aika hämäriltä...
Ehkä en kyllä jaksanut tähän oikein täysillä keskittyäkään, että siksikin koin tämän niin huonoksi näytelmäksi. Olisikohan mahdollista, että olisitte kenties lukeneet sitä lyhennettyä musikaaliversiota vai oliko se ihan tämä? Olisi mielenkiintoista tietää millainen sen lyhennetty olisi.
Poista