Kirjastokissa

Vicki Myron: Kirjastokissa

303 s., Otava 2008

alkup. Dewey: A Small Town, a Library and the World's Most Beloved Cat 2008

suom. Laura Beck

Sain tästä kirjasta vinkin muutama kuukausi sitten ja tämä kirja alkoi välittömästi kiinnostaa. Kissaihminen ja kirjastonhoitaja(opiskelija), tämähän on ihan täydellinen kirja minulle! Tämä kirja meni suoraan luihin ja ytimiin, tunnen todella olleeni osa tarinaa ja tunteneeni Dewey Readmore Booksin.

Tämä on tositarina Dewey-nimisestä kirjastokissasta, joka löytyy tammikuisena jääkylmänä aamuna 1988 kirjaston palautusluukusta Spencerissä, Iowassa. Kirjastolaiset päättävät adoptoida kissan ja siitä kehkeytyy koko kaupungin lemmikki ja kirjaston sydän. Kissa otetaan hyvin vastaan, vaikka soraääniä kuuluukin.

Kirjastonjohtaja Vicki Myron oli Deweyn elämässä mukana koko sen loppuelämän, miltei 20 vuotta. Tämä kirja on Myronin rakkaudenosoitus Deweylle, muistomerkki sen elämälle ja teoille, jotta kissa ei koskaan unohtuisi. Sillä Dewey todella tuntuu olleen ihmeellinen kissa, joka vaistosi mitä siltä odotettiin ja toimi sen mukaan. Samalla se oli tyypillinen kissa, joka tunsi arvonsa ja otti paikkansa majesteettisella ylväydellä.

Voi Dewey. Liikutuin niin monta kertaa sen sydämellisyydestä, ainutlaatuisuudesta ja tempauksista kyynelistä nauruun. En oikeasti osaa kuvailla tätä kirjaa kauhean hyvin, koska koin tätä lukiessani niin valtavaa tunnemylläkkää, että en pysty pukea sitä sanoiksi. Itkin kuin vesiputous, kun väistämättä tuli se kohta, jossa kuvattiin Deweyn lähtö tästä maailmasta. Voi Dewey, ihana Dewey. Se saa jokaisen sydämen heltymään kirjankin kautta. Katsokaa tuota kansikuvaa. Mikä suloinen kissa. Tämä kissa sulatti sydämeni pelkästään kirjan välityksellä. Miten joku saattoikin hylätä Deweyn. Olen lumoutunut tästä kissasta.

Myron kirjoittaa aidosti, hänen tekstinsä on ihanan "nostalgista" ja kertomukset Deweystä ovat rehellisiä ja lämmöllä kirjoitettuja. Painosasu kyllä saa kritiikkiä, koska kuvat kappaleiden alussa olivat liian pieniä ja mustavalkoisia, ei niistä saanut kunnolla selvää. Tekstihän on toki avainasemassa, mutta kyllä tuollainen seikka häiritsee. Lisäksi hieman häiritsi se, että tämä kirja ei keskittynyt pelkästään kissaan, vaan toi esille myös Myronin omaa elämää. Toisaalta Dewey oli olennainen osa sitä ja sillä oli merkittävä rooli elämänmuutoksissa tukena ja turvana.

Olen itse kokenut kissojeni kanssa hyviä ja huonoja päiviä. Olen pelännyt mielettömästi toisen sairastuttua. Olen surrut ja painiskellut epätietoisuudessa, kun varmuutta sairaudenaiheuttajasta ei löydetty. Olen iloinnut, kun pikkuiseni parani. Olen ollut epävarma ja joutunut kohtaamaan sen tosiasian, että joskus  minä olen se ihminen, jonka tulee päättää kissan elämästä. Se päivä ei onneksi tullut vielä. Olen hysteerisesti halunnut suojella poikiani parhaalla taidollani kaikelta pahalta. Kissani ovat minulle kuin lapsia. Tämän kertomuksen pointti on se, että ymmärrän täysin, miltä Myronista on tuntunut olla vastuussa kissasta ja huolehtia siitä, pelästyä kun kissa on vaikuttanut sairaalta ja kuitenkin jo pian nauraa sen uusille tempuille.

Tämä kirja sopii jokaiselle kissanomistajalle, joka tietää miten suuri vaikutus kissalla voi olla. Ei ole "vain" kissoja, sillä jokainen heistä on omanlaisensa.

Tässä vielä linkki Spencer Public Library:n Dewey-sivulle. Katsokaa myös kuvat sieltä.

♠♠♠♠♠

(tarinan vuoksi)