Syyspurjehdus

Johan Bargum: Syyspurjehdus

120 s., Tammi 2012

suom. Marja Kyrö

alkup. Seglats i semtemper, 2011

Viime vuonna tästä Johan Bargumin Syyspurjehduksesta kirjoitettiin paljon blogeissa, joten en oikeastaan tiedä mitä tästä kirjoittaisin. Ainakin sen voin sanoa, tartuin tähän kirjaan alunperin, koska ajattelin lukea sen Oi maamme Suomi -haasteen Uudenmaan osioon. Sinne sen siis tulen merkitsemään, mutta samalla tämä nyt sopisi kahteen muuhunkin haasteeseen: Tuntemattomiin kirjailijoihin ja Avioliittojuonia. En oikeastaan haluaisi merkitä samaa kirjaa useaan eri haasteeseen, koska tahtoisin lukea mahdollisimman paljon eri kirjoja. Ehkä laitan tämän Tuntemattomiin ja maakuntahaasteeseen, koska ensiksi mainittuun voisin listata kaikki vuoden aikana lukemani minulle uudet kirjailijat (ei esikoiskirjailijat).

No jospas sitten muutama sananen itse kirjasta. En lähde tässä nyt juonta sen kummemmin purkamaan, sanotaan nyt vaikka että teos kertoo kahdesta miehestä, jotka ovat rakastaneet samaa naista. Sitten toinen mies katoaa purjehdusretkellä ja jäljellä on kaksi erilaista versiota tapahtumien kulusta: toisen kertoma ja toisen kirje.

Mielestäni Bargum kirjoittaa kauniisti ja suomentajallekin voi antaa kiitosta, sillä teksti tuntuu aidolta ja alkuperäisen kaltaiselta. Bargum käyttää sanoja hienovireisesti ja taitavasti luoden hyviä tunnelmakuvia ja nostattaen ajatuksia. En kuitenkaan kokenut tätä teosta kovin vahvasti, koska esimerkiksi tässä vahvasti esillä oleva purjehdus ei ole minulle tuttua enkä tiedä siitä mitään, niin ja sitä paitsi en erityisemmin pidä merestä. Erilainen ympäristö olisi voinut toimia minun kohdallani paremmin, vaikkakin purjehdus on tärkeä asia tämän teoksen juonen kannalta.

 

Tästä teoksesta pystyin löytämään selkeän suosikkikohtani: hyvin kauniin ja vaikuttavan kappaleen sivulta 47, sen totuus oikeasti mietityttää ainakin minua välillä.

"On jotain, mikä ylittää kaiken järjen, se jopa minunkin on myönnettävä: että kaksi ihmistä kohtaa. Että rakkautta on."

♠♠♠