Viikonloppu

Bernhard Schlink: Viikonloppu

222 s., WSOY Aikamme kertojia 2010

alkup. Das Wochenende 2008

suom. Leena Vallisaari

Tutustuin keväällä kirjallisuuspiirissä Bernhard Schlinkin Lukijaan. Olin niin vakuuttunut, että lainasin pian sen jälkeen Kotiinpaluun, ja nyt jo on vuorossa Viikonloppu. On todella harvinaista, että lähden jonkin uuden tuttavuuden kirjoja lukemaan näin ripeään tahtiin, joten kai sekin jo kertoo jotain siitä, miten paljon pidän Schlinkin tyylistä kirjoittaa.

Viikonloppu on Schlinkin muiden teosten tapaan hyvin kantaaottava, se pohdiskelee yhteiskunnallisia asioita ja asenteita, mutta ei kuitenkaan tärkeilevästi ja tekotaiteellisesti. Viikonloppu kertoo Jörg-nimisestä entisestä terroristista, joka vapautuu vankilasta yli 20:n vuoden jälkeen. Jörg haluaisi päästä irti menneisyydestään, mutta ensimmäisenä viikonloppuna ovat vuorossa yllätysjuhlat, joissa todella menneisyyttä kerrataan ja se joudutaan kohtaamaan vielä kerran. Schlink onnistuu hyvin nostamaan esille erilaisia näkökulmia niinkin kohahduttavista ja tunteita herättävistä aiheista kuin terrorismi ja yhteiskuntavastaisuus.

Viikonlopun aikana lukija kohtaa useita erilaisia hahmoja, joilla itse kullakin on oma tyylinsä käsitellä menneisyyttä. Kirjailija valottaa pala palalta näiden ihmisten suhteita toisiinsa, sitä mitä he ovat valmiita toistensa vuoksi tekemään ja sitä mitä he ovat toisilleen merkinneet. Aluksi hahmojen paljous aiheutti hieman hämmennystä ja tiettyjen hahmojen kohdalla nousi esiin mielikuvia ties minkälaisista epäsovinnaisistakin suhteista, mutta sen Schlink tekee varmasti tahallaan antaakseen lukijalleen jotakin pohdittavaa. Hän selittää nämä asiat auki uskottavasti ja järjestää samalla lukijalleen yllätyksiä. Schlink kuljettaa juonta harkitusti ja onnistuu saamaan tunnelmiin muutoksia vain parilla lauseella.

Schlink kuvailee miljöötä, hahmojaan ja aihettaan onnistuneesti ja pohdiskelevasti, mutta silti tämä teos ei onnistunut pitämään mielenkiintoani yllä yhtä hyvin kuin Lukija ja Kotiinpaluu. Jotenkin aihe on ehkä raskaampi, sillä terrorismi on nykyään kuitenkin aina silloin tällöin vahvasti esillä mediassa, mutta sen sijaan muiden häneltä lukemieni kirjojen aiheet ovat enemmän historiassa. Lisäksi tekstiä tuntuu olevan jotenkin vaikeampi seurata kuin muissa teoksissa, sillä kerronta vaihtelee hahmosta toiseen hyvin nopeasti (ei minäkertojana vaan kaikkitietävänä kertojana) ja etenkin aluksi siinä on vaikea pysyä perässä. Lisäksi joidenkin hahmojen olemassaolon tarkoitus jäi hieman arvoitukseksi ainakin minulle.

♠♠♠½