Tittamari Marttinen: Voiko tuulipuvussa lentää? Kieliriemua ja sanahelinää
62 s., Kirjapaja 2011
kuvitus: Virpi Penna
Yleisesti ottaen Tittamari Marttisen kirjat eivät kolahda minuun. Kuitenkin halusin ehdottomasti lukea tämän sanoilla ja kielen rakenteilla leikittelevän Voiko tuulipuvussa lentää? -kirjan lukea, kun se vihdoin osui kohdalleni. Kuulin tästä jo kevättalvella ja tämä alkoi välittömästi kiinnostaa, sillä tykkään itsekin leikitellä sanoilla ja rakenteilla.
Pidän tässä kirjassa siitä, miten iloisesti Marttinen on onnistunut tuomaan esiin suomen kielen monipuolisen rakenteen ja mahdollisuudet, joita sen käytössä piilee. Marttinen todella innostaa lasta ja nuorta (ja aikuistakin) riimittelemään, kyselemään, kokeilemaan ja löytämään uutta kielestä, jota kuulemme päivittäin ja jonka puhujiksi olemme syntyneet. Takakannessa kannustetaan, että "kielellä saa myös irroitella, ja siihen saa ehdottomasti hullaantua". Juuri tuo ajatus todella välittyy tästä teoksesta, johon Virpi Pennan värikäs ja lennokas kuvitus sopii todella hyvin.
Marttinen on kirjoittanut tämän tietopuoleisen teoksensa tarinan muotoon kuin minkä tahansa kuvakirjan, mutta samalla hän on ujuttanut mukaan myös tietoruutuja varsinaiseen juonelliseen tekstiin sisällytetyn tiedon tueksi. Lisäksi Marttinen on saanut tähän ohueen kirjaan sisällytettyä tietoa todella paljon, mutta infoähkyä se ei varmaankaan lapselle tai nuorelle tuota sen enempää kuin aikuisellekaan. Hän käsittelee kirjassa riimittelyä, synonyymejä, homonyymeja, vertauksia, sanojen runsautta ja koko kielen monipuolisuutta. Tästä välittyy aito rakkaus omaan äidinkieleen eli se johtoajatus, mitä hän selkeästi haluaakin välittää kaikille. Marttinen ilmiselvästi haluaa myös kannustaa ja antaa rohkeutta jokaiselle kokeilla kielen rajoja.
Kokonaisuutena pidin tästä riemukkaasta kirjasta kovasti, vaikka odotinkin jotakin hieman erilaista. En odottanut niinkään tietoiskuja ja riimittelyä, vaan pikemminkin selityksiä sanonnoille ja kieli- ja mielikuville. Näitä asioita olisin toivonut tähän kirjaan sisältyvän edes hieman enemmän, vaikka kokonaisuus on toimiva näinkin. Tämä kirja ansaitsee mielestäni erityismaininnan siitä, että Marttinen osoittaa, että ei kieli ole mikään kuolemanvakava asia, vaan että normeja saa rikkoa hyvillä mielin.
♠♠♠♠
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.