Malmi 1917

Jenni Linturi: Malmi 1917

208 s., Teos 2013

graafinen suun.: Tuomo Parikka

Jenni Linturi aloitti kirjailijanuransa vuonna 2011 melko näkyvästi, sillä hänen teoksensa Isänmaan tähden päätyi ehdolle Finlandia-palkintoon. Voittoa ei tullut enkä sitä kauheasti ihmetellyt, sillä kun kirjan luin vuoden 2012 alussa, oli se minulle melkoinen pettymys. Olin kasannut kirjalle liian suuria ennakko-odotuksia kaiken siitä kuulemani ja lukemani jälkeen, joten ihmekös pettymys sitten oli. Tänä syksynä Linturilta ilmestyi toinen teos, Malmi 1917. Suhtautumiseni kirjaan oli kahtiajakoinen: aihe kiinnosti kovasti, mutta Linturin esikoisteoksen jälkeen ei hänen kirjoihinsa tarttuminen tuntunut kovin mielekkäältä. Onneksi kuitenkin ryhdyin tätä lukemaan, sillä Malmi 1917 on mielestäni hyvin onnistunut teos.

Malmi 1917 kuvaa nimensä mukaisesti Helsingin kupeessa sijaitsevan Malminkylän tapahtumia syksyllä 1917, jolloin Suomi on alkanut jakautunut kahtia. Tarinan keskiössä on rikkaan perheen tyttäret Lettu eli Elisabeth, hänen isosiskonsa Ingeborg sekä vastikään Malmille muuttaneen apulaisnimismiehen pojat. Apulaisnimismies ei ole kenenkään puolella, mutta oikeudenmukaisuutta hän kannattaa. Se ei aina ole helppoa, kun ympärillä kuohuu muutoksen tuulet ja syrjään on vaikea jäädä.

Vaikka teoksessa päänäkökulma on valkoisten edustajilla, on Linturi ottanut esiin hieman myös punaista näkökulmaa. Hän kuvaa myös köyhemmän kansanosan elinoloja ja tilannetta, joten teos ei jää päähenkilöiden näkökulmasta huolimatta yksipuoliseksi. Vaikka Linturi kuvaa teoksessaan väkivaltaa ja epäoikeudenmukaisuutta, hän tekee sen mielestäni jotenkin rauhanomaisesti, sillä tarinassa pyöritellään usein kahta puolta ja erilaisia ajatuksia siitä, mikä on oikein ja väärin.

Kuten tiedämme, Suomen sisällissota saattoi äärimmillään ajaa jopa veljen veljeä vastaan. Linturi ei kuvaa kirjassaan suoranaisesti tätä, mutta Letun ja Ingeborgin välinen skisma ja kateus kyllä mielestäni ilmentää aihetta hyvin. Tyttöjen elämäntoiveet ovat täysin erilaiset ja Ingeborg on eräällä tavalla kapinoiva naisenalku, jonka elämänvalinnat ilmentävät osaltaan ajan murrosta. Tämän siskosparin suhteeseen ja elämiin on mielestäni mahdutettu paljon sellaista, mikä on vertauksellista sisällissodamme ajan ilmiöihin ja muutoksiin. Tämä "kaksikerroksisuus" on mielestäni todella hyvin toteutettu.

Tämä kirja on siis sisällöllisesti hyvin onnistunut ja siinä on monia kohtia, joita voisin ruotia yksityiskohtaisestikin, mutta jätän sen tuohon Letun ja Ingeborgin välien kuvaamiseen. Tämä teos on onnistunut muutenkin, sillä teksti kulkee vaivattomasti ja hyvää tahtia. Linturi värittää suomen- ja ruotsinkielisten kohtaamisia kevyin "sanavirhein", mutta olisin ehkä toivonut hieman selkeämpiä kommunikoinnillisia mausteita, kuten ruotsin kielisiä sanoja tai vielä haparoivampia repliikkejä. Se olisi voinut tuoda paremmin esiin myös sitä, miten kansa jakautui myös kielen puolesta kahtia, vaikka eihän se tämän kirjan tärkein pointti olekaan. Tärkein pointti on mielestäni rauhan ja oikeudenmukaisuuden ajatuksissa.

Linturi ylitti odotukseni täysin.

 ♠♠♠♠