Laila Hietamies: Joulumuisto
45 s., Gummerus 1985
Voi huokaus miten vahvan vaikutuksen Laila Hirvisaaren (Hietamiehen) Joulumuisto minuun teki! Olen lumoutunut siitä maailmasta, jonka hän tässä teoksessa luo. Olen hyvin iloinen siitä, että puolittaisen sattuman seurauksena tämä teos päätyi hyppysiini, sillä tästä kirjasta puhutaan hyvin vähän eikä sitä useinkaan mainita Hirvisaaren muiden teosten mukana. Joulumuisto on tokikin "vain" novelli, mutta mielestäni se on siitä huolimatta hyvin vaikuttava ja taidokas teos, joka ansaitsisi enemmän huomiota.
Itse en siis todellakaan tiedä mitään tämän novellin taustoista, mutta minulle jäi tunne siitä, että tämä olisi enemmän tai vähemmän Hirvisaaren omiin kokemuksiin pohjautuva teksti. Novellin pääosassa on 8-vuotias tyttö, jonka isä on kaatunut sodassa ja joka asuu äitinsä ja isovanhempiensa kanssa. Nyt eletään jo rauhan aikaa, mutta pula-aika elää edelleen voimakkaana. Vaikka on jouluaatto ja jouluvalmisteluissa täysi tohina, tyttö vetäytyy kolmen koivunsa luokse. Noiden koivujen luona tyttö pohtii syvimpiä tuntojaan, kuten isän ikäväänsä sekä suhteitaan perheensä jäseniin. Tyttö mietiskelee myös rauhaa.
Hirvisaari kuvaa mielestäni todella koskettavasti tuon tyttösen tuntoja vaikeista aiheista. Teksti on sulavaa ja kaunis kokonaisuus, Hirvisaaren luoma miljöö on suorastaan vertaansa vailla. Tytön tunnot ovat niin aitoja, että juuri siitä muodostuu tunne siitä, että Hirvisaari on varmaankin luonut tämän tekstin omien kokemustensa pohjalta. En osaa kovinkaan hyvin kuvailla tätä teosta, sillä jokaisen pitäisi lukea tämä itse, mutta eikös tämä "sanattomuus" olekin paras todiste siitä, että novelli on vaikuttava.
---
Novelli herätti minussa paljon ajatuksia. En voi olla miettimättä esimerkiksi sitä, miten erilainen tuo pula-ajan joulu on ollut verrattuna nykyajan yltäkylläisiin jouluihin, jolloin riittää niin ruokaa kuin lahjojakin. Tämä novelli oli taas uusi herätys siihen, mikä joulussa on kaikkein tärkeintä: yhdessäolo ja rauha ja sopu. Niitä asioita vain turhan usein pitää itsestäänselvyyksinä.
Olen itse tottunut köyhään lapsuuteen ja en osaa hamstrata ja lahjoittaa tavaroita saatikka että itse keräilisin jotakin, paitsi kirjoja. Kirjoistakin olen luopunut aika tavalla. Annan lahjaksi aikaa, viimeksi eilen olin lapsia hoitamassa, että heidän äitinsä pääsi jouluostoksille (perheen isä on kuollut). Olen perheelle tukihenkilö koko vuoden ja sitä on kestänyt 7 vuotta isän sairastumisesta lähtien.
VastaaPoistaHirvisaaren novelli on kiinnostava kuvaus pula-ajasta. Luin hänen kirjojaan, kun hän oli Hietamies, sillä äitini osti niitä.
Kiitos kommentista! On hienoa kuulla, että joulutunnelma on mahdollista saavuttaa myös teoilla eikä konkreettisella materialla. Itse en varmaankaan pystyisi olemaan ostamatta lahjoja ja toivomatta niitä, vaikkakin lahjatoiveet vähenevät joka vuosi (tänä vuonna vain 2!) eivätkä ne ole minulle mikään joulun itse tarkoitus. :)
PoistaHirvisaaren kirjat, koko tuotanto Hietamies -ajoista alkaen, on mielestäni ihan parasta. Suosittelen tutustumaan myös hänen uudempiin teoksiinsa, vaikkakin itse pidän enemmän hänen vanhemmasta tuotannostaan noin niin kuin aihepiirien puolesta. :)