Baba Lybeck: Habaa - iloa, liikettä, voimaa
155 s., Otava 2013
Kuntoilukirjan lainaaminen ja lukeminen on minulle aivan uusi juttu, joten tuleepa tässä samalla tänne blogiinkin jotakin uutta. En ole mikään urheilija, vaikka lenkkeilenkin säännöllisesti ja harrastan hyötyliikuntaa. Koulussa inhosin eniten liikuntatunteja eikä penkkiurheilukaan kauheasti kiinnosta. Satuin kuitenkin taannoin katsomaan Yleltä Puoli seitsemän -ohjelmaa, jossa Baba Lybeck vieraili. Jo tuolloin vakuutuin siitä, että hänen kirjansa voisi sopia myös ihan tavalliselle liikkujalle, sillä hänellä tuntui olevan hyvin valoisa ja terve asenne liikuntaan. Niinpä sitten päätin kokeilla. Samalla kertaa lainasin myös kuvassa olevan kahvakuulan, jonka avulla testasin kirjassa esiteltyjä kahvakuulaliikkeitä. Toimii!
Habaa ei ole laihduttamiskirja. Se kuvaa pitkälti Baba Lybeckin omaa liikunnallista elämäntapaa, mutta antaa samalla myös muille vinkkejä siitä, miten lisätä liikuntaa omaan elämään. Kirjan perussanomana on ajatus siitä, että liikunta tuo valtavasti iloa ja energiaa elämään sekä auttaa jaksamaan paremmin. Tästä kirjasta välittyykin voimakkaasti se liikkumisen riemu, jota Lybeck ilmiselvästi tuntee. Lybeck kertoo kirjassa omista liikunta- ja ruokailutottumuksistaan sekä niistä vastoinkäymisistä ja positiivisista kokemuksista, joita hän on liikunnan parissa kohdannut. Lybeckillä on kannustava asenne, joka ainakin minua innosti ihan valtavan paljon, en kai olisi muuten ryhtynyt kahvakuulailua kokeilemaan.
Tämä kirja ei ole mitään Lybeckin omaa mutuhuttutietoa liikunnasta, vaikka hän omia kokemuksiaan jakaakin. Kirjaa on ollut tekemässä myös kaksi alan asiantuntijaa, Johanna Tokola ja Ilkka Järvimäki. Se takaa sen, että kirjan sisältämä selkeä tietopuoleinen osuus on varmasti laadukasta ja uskottavaa. Vinkit ja neuvot tuntuvat tervehenkisiltä ja niitä tuntuu hyvältä lähteä kokeilemaan. Ainakin kahvakuulaohjeet olivat minun mielestäni selkeät ja helpot, vaikkakin hieman tarkennusta olisin kaivannut esimerkiksi toistojen määriin.
Vaikka Lybeckin kirja antoikin minulle intoa kokeilla uusia asioita, kuten kahvakuulailua, minua hieman harmitti se, että tämä kirja kuvaa todella paljon juoksemista. Lybeck harrastaa juoksemista ja on juossut useita maratoneja, joten moni asia tässä kirjassa pyörii juoksemisen ympärillä. Ihmiselle, joka ei juokse vaan harrastaa muunlaista liikuntaa, on noiden kuvausten lukeminen hitusen tylsää eikä anna oikein mitään, vaikkakin usein samalla kuvataan sitä, mitä riemua liikunta (tässä tapauksessa juoksu) on saanut aikaan. Muuten kuitenkin pidin tästä kirjasta oikein paljon. Tuntuisi hassulta lähteä arvosanoittamaan tämänkaltaista kirjaa, joten jätän tämän nyt arvosanatta.
arvosanoittamaton
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.