Charles Dickens: Saiturin joulu - joululaulu
111 s., Basam Books 2013
alkup. A Christmas Carol, in Prose: Being a Ghost Story of Christmas, 1843
suom. Tero Valkonen
suom. Tero Valkonen
kansi: Minna Alanko
Charles Dickensin Saiturin joulu lienee monelle tuttu ainakin elokuvista, joita on lähes vuosittain esitetty televisiossa. Minäkin muistan lapsena katsoneeni jotakin animaatiota, joka oli taianomaisen vaikuttava, mutta ainakaan kirjastosta lainaamani versio ei ollut sellainen kuin muistikuvissani. Lapsuuden elokuvamuiston innoittamana päätin kuitenkin myös lukea tämän teoksen, josta juuri sopivasti ilmestyikin uusi suomennos.
Charles Dickensin Saiturin joulu kertoo kylmäsydämisestä Ebenizer Scroogesta, joka ei paljon kanssaihmisistään välitä eikä hänen sydämessään ole sijaa muiden ihmisten kärsimyksille, hädänalaisuudelle tai kurjuudelle. Joulun ajan koittaessa Scroogen kylmyys on erityisen jäätävää eikä hänen sydämeensä mahdu rahtustakaan jouluiloa. Sitten hänen entisen liikekumppaninsa Jacob Marleyn haamu ilmestyy hänelle ilmoittaen, että vielä kolme henkeä tulee Scroogen luo. Nuo kolme henkeä kuljettavat Scroogen läpi tämän menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden joulujen, jolloin Scroogenkin kivisydän heltyy ja hän on muuttunut mies.
Vaikka Dickens on sijoittanut tarinansa jouluun, on joulu tässä lähinnä vertauskuvana hyvästä tahdosta: onhan joulu hyvän tahdon juhla. Tarinan syvempi olemus piileekin nimen omaan siinä, että ihmisillä olisi ikuinen joulu eli hyvä tahto kanssaihmisiä kohtaan. Kärjistetyn kylmä hahmo Scrooge kuvaa hyvin sitä, millaiseksi ihmisen elämä muodostuu, jos hän ei osaa nauttia elämästään ja välittää kenestäkään muusta kuin itsestään. Mielestäni tässä on muistutuksen paikka koko ihmiskunnalle, vaikkakin Scrooge todella on hyvin kärjistetty hahmo ja terve itsekkyys hyvä asia.
Dickensin teksti etenee sujuvasti ja kiitosta täytyy antaa myös suomentaja Tero Valkoselle. Minusta tuntuu, että tässä on hyvin tavoitettu Dickensin alkuperäinen teksti ja se 1840-luvun tunnelma tai "historian havina", joka alkutekstissä on vallinnut. Dickens ei ole venyttänyt tarinaansa liikaa, vaan luonut taianomaisen tarinan joulun taiasta hyvin tiiviisti ja samalla kuvailevasti. Nyt kirjan luettuani en ihmettele, että se on innoittanut niin monia taiteenalojen edustajia.
Vaikka Dickens on sijoittanut tarinansa jouluun, on joulu tässä lähinnä vertauskuvana hyvästä tahdosta: onhan joulu hyvän tahdon juhla. Tarinan syvempi olemus piileekin nimen omaan siinä, että ihmisillä olisi ikuinen joulu eli hyvä tahto kanssaihmisiä kohtaan. Kärjistetyn kylmä hahmo Scrooge kuvaa hyvin sitä, millaiseksi ihmisen elämä muodostuu, jos hän ei osaa nauttia elämästään ja välittää kenestäkään muusta kuin itsestään. Mielestäni tässä on muistutuksen paikka koko ihmiskunnalle, vaikkakin Scrooge todella on hyvin kärjistetty hahmo ja terve itsekkyys hyvä asia.
Dickensin teksti etenee sujuvasti ja kiitosta täytyy antaa myös suomentaja Tero Valkoselle. Minusta tuntuu, että tässä on hyvin tavoitettu Dickensin alkuperäinen teksti ja se 1840-luvun tunnelma tai "historian havina", joka alkutekstissä on vallinnut. Dickens ei ole venyttänyt tarinaansa liikaa, vaan luonut taianomaisen tarinan joulun taiasta hyvin tiiviisti ja samalla kuvailevasti. Nyt kirjan luettuani en ihmettele, että se on innoittanut niin monia taiteenalojen edustajia.
♠♠♠♠
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.