Ohikulkijan tuoksu

Katriina Ranne: Ohikulkijan tuoksu

138 s., Gummerus 2014

kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen

arvostelukappale kustantajalta

 

Katriina Rannen runoteos Ohikulkijan tuoksu on sanalla sanoen kaunis. Herkkä, kaunis, tunnelmallinen. Olen selaillut ja lueskellut tätä teosta päivittäin perjantaista alkaen, sillä näihin runoihin palaa mielellään. Tietyt runot ovat tehneet minuun hyvin suuren vaikutuksen, vaikka yleisesti ottaen en tunnustaudukaan modernin runouden ystäväksi. Moderni mitta ei kuitenkaan haittaa, kun keskiössä on ajaton ja selkeästi ymmärrettävä aihe, rakkaus. Ohikulkijan tuoksun jokainen runo on rakkausruno.

 

Sinun vasemmalle korvanlehdellesi minä

suutelisin unen

jokaikisenä iltana.

Sinun tähtesi sytyttäisin

öisin tähdet.

[--]

 

Rakkausrunon perinteisesti käsitetään kuvaavan rakkaussuhdetta ihmisten välillä. Tässä kokoelmassa rakkautta löytyy kuitenkin myös pieniä hetkiä, tunnelmia ja arkisia asioita kohtaan. Rakkautta kuvataan monialaisesti: arkisesti, kaipaavasti, hellästi, intohimoisesti. Teoksessa nousee esiin monta tapaa rakastaa. Kaikissa runoissa on aistillisuutta, joka vaatii palaamaan runojen pariin yhä uudelleen.

 

Runojen kieli on selkeästi ymmärrettävää, vaikka Ranne käyttää myös vertauskuvia. Hänen vertauksensa ovat sellaisia, että niitä on helppo tulkita. Tulkintoja voi varmasti olla monenlaisia, mutta niitä pystyy tekemään sujuvasti ja se takaa sen, että runot ovat nautittavaa luettavaa. Ranne pystyy kuvaamaan suuria tunteita ymmärrettävästi, mutta samalla kertaa myös kauniisti. Kieli on kevyttä ja raikasta, tekisi mieleni sanoa, että vaaleaa. Näistä runoista tuli kokonaisuutena minulle mieleen kevät ja raikas tuuli, valon lisääntyminen.

 

Pidän Rannen runojen rakenteesta siinä mielessä, että niistä on helppo ottaa säkeistö sieltä ja toinen täältä ja "luoda" näin itseä parhaiten puhutteleva "runo". Osa runoista nimittäin on hyvin pitkiä ja niissä saatetaan kuvata sellaisiakin asioita, jotka eivät välttämättä itseä puhuttele, mutta jotkin tietyt säkeistöt tekevät suuren vaikutuksen. Rannen runoissa yksi parhaista puolista onkin tuo rytmittäminen niin, että näitä voi lukea paloina tai kokonaisuuksina. 

Kaikki alkoi yhdestä lauseesta. Kaikka alkaa aina yhdestä

            huonosta lauseesta joka jää mieleen

tai yhdestä hyvästä lauseesta joka unohtuu mutta

            johtaa seuraavaan. [--]

Ajattelematta seurauksia, ajattelematta sivuvaikutuksia, ajattelematta mitä muut

            ajattelevat,[--]

 

Kun olen tässä palannut viime päivien aikana näihin runoihin yhä uudelleen ja uudelleen, olen lukenut niitä myös ääneen. Tuolloin runoihin tulee entistä enemmän tunnelmaa, joka saa uppoamaan niihin yhä tiiviimmin. Kaikki runot eivät tietenkään voi puhutella yksittäistä lukijaa, mutta tästä kokoelmasta löytyy varmasti monelle jotakin omaa. En ole tähän mennessä vielä kohdannut sellaista modernin runouden kokoelmaa, johon haluan palata alati uudelleen. Tässä se nyt kuitenkin on, puhuttelevana ja puhdasta tunnetta täynnä.

 

***

Lue myös Saran teksti tästä teoksesta. Hän on löytänyt tästä kirjasta paljon samaa kuin minäkin, ja kirjoittaa tästä teoksesta ihanasti!