Bridget Jones: Mad about the boy

Helen Fielding: Bridget Jones - Mad about the boy

825 s., MIKI-laitoksen 1.p. 2014 (Otava 2013)

alkup. Bridget Jones - Mad about the boy 2013

suom. Annika Eräpuro

Olen joskus muinaisuudessa lukenut aikaisemmat Bridget Jones -kirjat, mutta täytyy sanoa, että mielestäni ne eivät olleet laisinkaan hauskoja tai edes huvittavia. Ainakin toinen kirja eteni melko tuskaisesti, mutta luin sen kumminkin, kun kaveritkin olivat lukeneet ja tykänneet. Kuulun siihen porukkaan, joka pitää enemmän BJ-leffoista kuin -kirjoista. Viime viikolla olin parin päivän minilomalla Helsingissä ja keikuin bussissa tuntikausia suuntaansa. Tarvitsin jotakin matkalukemista pienessä paketissa, joten lainasin kirjastosta Miki-painoksen uusimmasta ja viimeisestä (?) Bridget Jones -kirjasta. Tällä kertaa tarina upposi paremmin ja matkat sujuivat oikein sutjakkaasti Bridgetin seurassa.

Tämä postaus tulee sisältämään jonkin verran juonipaljastuksia, jos niitä nyt enää paljastuksiksi voi sanoa: eiköhän ne kaikki ole jo sanottu ainakin kertaalleen, ja minäkin olin samoja asioita kuullut eikä se yhtään haitannut lukukokemusta.

Bridget on nyt ehtinyt 50:n vuoden ikään, mutta sama kohellus jatkuu edelleen: paino jojoilee, elämäntapatunarointi jatkuu ja kiusalliset tilanteet seuraavat toinen toistaan. Nyt Bridgetin komboon on kuitenkin tullut muutos: enää ei etsitä miestä hiki hatussa. Hänellä oli mies, mitä ihanin ja karismaattisin Mark Darcy, joka menehtyi äkillisesti jättäen Bridgetin kahden pienen lapsen yksinhuoltajaksi. Nyt Bridget yrittääkin pitää perheen pyörät pyörimässä, vaikka kyllähän kuvioihin ilmaantuu myös mies. Leskeydestään huolimatta Bridget on kuitenkin myös nainen ja sellaisen elämää hän haluaa suuresta menetyksestään huolimatta elää. Niinpä hänen ystävänsä päättävät, että uusi petikaveri on lopultakin saatava kuvioihin. Ja niin Bridget löytää itseään parikymmentä vuotta nuoremman Roxsterin, joka herättää hänet taas elämään elämäänsä.

Pidin tästä kirjasta paljon enemmän kuin aikaisemmista BJ-kirjoista, vaikka Mark Darcy onkin nyt poistunut kuvioista. Osittain saatoin pitää tästä kirjasta enemmän, koska minulla ei ollut kuin korkeintaan hieman skeptisiä ennakko-odotuksia tätä kirjaa kohtaan: en siis odottanut mitään hykerryttävää viihdettä. Toisaalta tämä kirja miellytti enemmän varmasti myös siksi, että Bridget oli nyt lopultakin aikuistunut ja saanut elämälleen muutakin sisältöä kuin tupakanpolton, laihduttamisen ja miehenmetsästyksen. Kyllä minua vieläkin välillä ärsytti hänen hervottomuutensa ja kykenemättömyytensä pitää asiat reilassa, mutta toisaalta hänestä paljastui uusia puolia äidinroolinsa ja leskeytensä valossa. Ja vaikka tässä teoksessa Bridgetin mielen perukoilla oli koko ajan Markin kaipuu, pidin tätä teosta kuitenkin paljon hauskempana tai koomisempana kokonaisuutena kuin kahta aiempaa teosta. Että kannatti siis lukea, vaikka hieman epäröinkin.

♠♠♠♠