Peter Franzén: Tumman veden päällä
7 CD-levyä, n. 8 h 30 min
Tammen äänikirja 2013
lukijana Peter Franzén
Peter Franzénin esikoisromaani Tumman veden päällä on ollut lukulistallani oikeastaan heti ilmestymisestään lähtien, mutta jotenkin en ole saanut aikaiseksi siihen tutustua. Aihe on tuntunut niin raskaalta, että en ole oikeastaan tavallaan edes halunnut ottaa teokseen tutustumista asiakseni. Nyt sitten äänikirjainnostukseni vallassa päätin tutustua teokseen äänikirjana, mutta en tiedä oliko se sittenkin väärä valinta. Tumman veden päällä osoittautui hyvin voimakkaaksi ja iholle hiipiväksi teokseksi, joka uskoakseni äänikirjana tuli vielä kiinteämmin iholle ja kokemuspiiriin, niin että välillä tuntui suorastaan ahdistavalta tuntea teoksen piirtyvän tajuntaani. Äänikirjaa oli myös hyvin vaikea keskeyttää, ja kuuntelinkin sitä lähes hypnoottisen tarkasti, vaikka kuinka olisi ahdistanut. Silloin koko ajan odotti, että koska tilanne laukeaa ja voi ottaa pienen breikin tarinaan.
Tumman veden päällä on osittain Franzénin omiin kokemuksiin pohjautuva kaunokirjallinen lapsuudenkuvaus Pete-pojasta. Pete on kouluiän kynnyksellä oleva poika, joka joutuu nuoresta iästään huolimatta näkemään järkyttäviä asioita kuten perheväkivaltaa, kun isä viinapäissään pahoinpitelee äitiä, tai kun isä rankaisee poikaa suhteettomissa määrin tämän virheistä tai tottelemattomuudesta. Pete, Suvi-sisko ja äiti elävät alituisessa pelossa. On hyviä aikoja, jolloin kaiken pahan voi unohtaa. Sitten tulee taas se yö, jolloin he joutuvat pakenemaan mummolaan yöpukusillaan. Kun kaikki lopulta muuttuu, ei pelko silti hellitä täysin otettaan.
Takakansi toteaa, että kyseessä on "herkkä ja riemastuttava kasvukuvaus". En nyt ihan ensimmäiseksi menisi kuvailemaan tätä teosta riemukkaaksi, sillä minä koin tämän ennen muuta vavahduttavana ja ahdistavana, ja minua suorastaan kylmäsi ajatella, mitä seuraavassa hetkessä voisi tapahtua. Herkkä teos tämä kuitenkin todella oli, ja kasvukuvauksena mielestäni tavoittaa hienosti lapsen näkökulman asioihin. Franzén kuvaa hyvin kaikkia niitä asioita, joihin lapsi kiinnittää huomiota, ja välittää taidokkaasti lapsen tunteita eri tilanteissa. Se onkin merkittävin syy siihen, miksi tämä teos tulee niin iholle ja nappaa huomion osakseen kaikeasta ahdistavuudesta huolimatta. Franzénin ääni on toinen syy sille, miksi teos pitää hyvin mielenkiinnon yllä. Olen aina pitänyt Franzénin äänestä, sillä se on jotenkin sävyisä ja kuunneltava. Hän lukee teoksensa vivahteikkaasti, mikä entisestään taas lisää tunnetta siitä, että teos tulee todella lähelle.
Tiedän jo nyt, että Tumman veden päällä tulee ehdottomasti olemaan minulle sellainen teos, joka jättää syvän muistijäljen. Minua kiinnostaisi tutustua myös Franzénin toiseen teokseen Samoilla silmillä, mutta sen aika ei ole vielä. Nyt tuntuu, että kaipaan jotain hieman kevyempää luettavaa, eräänlaisen hengähdystauon.
♠♠♠♠♠
Onpas kirjan takateksti hakoteillä, jos kuvaa kirjaa riemastuttavaksi kasvukuvaukseksi. Kirja oli todella traaginen. Jatkokirja Samoilla silmillä ei yllä tämän pienen pojan kertomuksen tasolle tunnetasolla.
VastaaPoistaEn ole varma oliko tuo kuvaus jostakin arvostelusta napattu sitaatti, mutta kyllä todellakin ollaan hakoteillä, jos sellainen nostetaan äänikirjan takakanteen kuvaamaan teosta. Sana "traaginen" kuvaa teosta kyllä paljon paremmin kuin riemastuttava, sillä traaginenhan tämä tosiaan oli!
PoistaOlemmepa kuunnelleet tätä samoihin aikoihin :)
VastaaPoistaSain juuri naputeltua bloggauksen luonnoksiin ja lähdin kurkkimaan muiden kokemuksia.
Eipä tämä todellakaan mikään riemastuttava tarina ollut, vaikka hetkittäin touhut ja ajatukset olivatkin ihanan lapsekkaita ja huolettomia. Melkoisen painostava, mutta ehdottomasti mieleen jäävä kirja.
Oi, luulin jo vastanneeni tähän, mutta näköhään en ollutkaan!
PoistaMinua jotenkin kauheasti ahdisti se, miten lapsekkuus ja huolettomuus saattoi hetkessä vaihtua pelkoon, epävarmuuteen ja painostavaan tunnelmaan. Traagisen ohella painostava onkin juuri oikea sana kuvaamaan tätä teosta.
Ei tässä tosiaan kovin paljoa riemastusta ole, aika erikoinen kuvaus tarinasta! Franzénin ääni on upea ja pidin kovasti siitä, että kirja on kirjoitettu ja luettu murteella (joka on minulle kovin tuttu). Aloitin tämän äänikirjana (olikohan Ylen kuunnelmana tms.), mutta oman tallennuskömmähdyksen vuoksi tallennetut pätkät oli sekoittuneet ja välistä taisi puuttuakin jotain, menin sitten helpon kautta ja hain perinteisen kirjan kirjastosta. Nyt sain vihdoin ja viimein lainattua tuon Samoilla silmillä -jatko-osan, mutta en ole sitä vielä aloittanut. Odotan innolla, niin vahva ja mieleenjäävä oli tuo ensimmäinen osa.
VastaaPoistaFranzénin ääni on kyllä todella vangitseva, ja olen "aina" pitänyt siitä kovasti. Jotenkin miellyttävän kuuloinen, tasainen ja silti vangitseva. Minä en vielä uskalla edes ajatella ottavani luettavakseni tai saatika sitten kuunneltavakseni jatko-osaa, sillä tämän tarinan vahvuus oli niin pysähdyttävää.
Poista