Riikka Jäntti: Pikku hiiri, tuuliviiri
43 s., Tammi 2015
Pikku hiiri, tuuliviiri osui käsiini kirjoja muovittaessani ja vilkaisinkin sitä heti. Kuvitus oli niin valloittavaa, että päätin lainata kirjan oikein kotiin asti. Kun sitten luin teoksen kokonaan, pidin kuvitusta edelleenkin hyvin valloittavana, mutta tekstiä toisinaan hieman liian yksioikoisena. Tietysti tämä on suunnattu pikkulapsille, joten ehkä kerrontaratkaisun selkeyttäminen selittyy pitkälti sillä. Sekä teoksen teksti että kuvat on Riikka Jäntin kynästä lähtöisin.
Kirjan päähenkilö on uhmaikäinen Hiiru-hiiri, jonka mieli vaihtaa suuntaa kuin tuuliviiri konsanaan. Hiiru esimerkiksi haluaisi tarhamatkalla hyppiä vesilätäköissä eikä istua rattaissa, aamulla ei pukeminen kiinnosta yhtään ja illalla hampaiden pesukin on katastrofi. Mutta kuitenkin tapahtuu päivän aikana paljon sellaista, mistä Hiiru pitää: hän saa pelata tietokoneella ja juoda pillimehua. Äiti-hiiren kärsivällisyys on välillä koetuksella, kun Hiirun uhma nousee jälleen.
Mielestäni Riikka Jäntti on luonut helposti samaistuttavan teoksen, joka varmasti valloittaa sekä lapset että heidän vanhempansa. Kuvitus oli mielestäni todella lumoavaa ja selkeydessään yksityiskohtaista, ja ennen kaikkea jotenkin kodikkaan kutsuvaa. Kuvia katselee oikein mielellään, vaikka mielestäni tarina sinänsä harppoo välillä turhan yksioikoisesti eteenpäin. Jäntti on selkeästi halunnut kuvata Hiirun koko päivän tapahtumat, joten osittain se selittyy sillä. En kuitenkaan tämän seikan oivaltamisenkaan kautta pääse yli siitä mielipiteestä, että mielestäni tekstiä on yksinkertaisesta liian vähän ja vaikka tarina etenee loogisesti eteenpäin, siinä ei kuitenkaan ole tarpeeksi juonellisuutta tekstin muodossa. Joillakin sivuilla on esimerkiksi vain yksi virke, mikä on mielestäni useimmissa tällaisissa kohdissa liian vähän. Se jättää toki mielikuvitukselle tilaa, mutta sitä tilaa jää ehkä melkein liikaakin.
Kokonaisuudessaan pidin tästä teoksesta ja uskon tästä tulevan monen lapsen suosikki.
Minä jotenkin pidin tässä kirjassa siitä, että tekstiä oli niin vähän, eikä sen tarkoitus ollut selitellä tai johdattaa kohti "loppuratkaisua". Voipi olla, että mielipiteeseeni vaikuttaa se, että meillä asuu täällä kotona oma Hiiru, joten kuvaus olisi voinut olla omasta päivästämme. ;)
VastaaPoistaJoo mä kans vähä luulen, että olisin voinut kokea tämän kirjan tuolta osin hieman toisin, jos minulla sattuisi olemaan oma Hiiru kotona. :-D Kaksi kissaa, joista toinen on varsinainen riiviö, kyllä edustaa jonkinsortin Hiirua, heh. :D
Poista