Neropatin päiväkirja 5 ja 6

Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja 5 - Karu totuus

217 s., WSOY 2012

alkup. Diary of a Wimpy Kid: The Ugly Truth

suom. Sakari Hyrkkö

***

Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja 6 - Lunta tupaan

217 s., WSOY 2013

alkup. Diary of a Wimpy Kid: Cabin Fever

suom. Marja Helanen

Viime aikoina olen huomannut olevani liian usein puhelin kädessä, joten olen alkanut esimerkiksi lounastauoilla lukea kirjoja. Olen todennut Neropatin päiväkirjojen olevan teoksia, joita on helppo lukea pienikin pätkä kerrallaan ja joiden lukeminen kestää keskeytyksiä ajatusten liikoja katkeamatta - ja nämä ominaisuudet tekevät niistä hyvää taukoluettavaa. Sarjan 6. osa Lunta tupaan tuntui muutenkin hyvältä valinnalta kesähelteillä luettavaksi, sillä lumisten ajatusten ajattelu tuntui viilentävän mukavasti nihkeää oloani. :-D

Karu totuus kertoo Greg Heffleyn elämän ajanjaksosta, jolloin hän tajusi, että hänen täytyy todella yrittää ottaa nuoruudestaan irti kaikki se vähä mitä mahdollista. Greg odottaa tulevaisuudeltaan suuria ja onkin keskittynyt lähinnä odottamaan loistokasta tulevaisuuttaan, mutta nyt hän havahtuu huomaamaan, että kotona ei palvelu pelaa eikä hänen loistokkuuttaan osata arvostaa. Tilannetta pahentaa se, että hänen paras kaverinsa Rowley, johon Greg suhtautuu hieman ylemmyydentuntoisesti, tuntuu pärjäävän hyvin ilman Gregiäkin.

Mielestäni Karussa totuudessa Kinneyn Gregiin istuttama ironisuus ja musta huumori kukkii erityisen hyvin, enkä voinut olla nauramatta kirjaa lukiessani. Gregin elämään sisältyy jos jonkinmoisia kommelluksia ja tukalia tilanteita, kuten tavallisestikin, mutta jotenkin tässä ne naurattivat erityisesti. Samalla kuitenkin rinnalla kulkee vahvana teema ystävyys, sillä vaikka Gregin ja Rowleyn välirikkoa kuvataan humoristisin keinoin, on siinä kuitenkin vakavampikin puoli, kun Greg tajuaa kaipaavansa ystäväänsä. Greg tuntuu siis pikkuhiljaa hieman kehittyvän aikuismaisemmaksi eikä enää pidä itseään ihan niin erinomaisena ja korvaamattomana kuin aikaisemmin.

Lunta tupaan puolestaan tuo todellakin lunta Gregin tupaan, sillä mikään ei tunnu sujuvan kuten hän toivoisi. Oman rahan puutteessa Greg päätyy yrittämään ansaita taskurahaa omia välttämättömiä ostoksiaan, kuten esimerkiksi virtuaalilemmikin tarvikkeita, varten. Gregin yritykset tuntuvat kuitenkin karahtavan kiville ja hän jopa joutuu jälki-istuntoon koulun omaisuuden tärvelemisestä. Kotonakaan ei huiski paljon paremmin juuri ennen joulua, kun ankara lumimyrsky pyyhältää seudun yli ja Greg perheineen jää mottiin kotiinsa. Ruokavarastot alkavat käydä vähiin ja kaiken lisäksi kellari tulvii ja talosta katkeavat sähköt. Myös joululahjat huolettavat Gregiä, sillä hankaluuksiensa vuoksi hän pelkää jäävänsä lahjoitta.

Jotenkin mielestäni tämä kuudes osa ei ollut niin hauska kuin sarjan aiemmat osat tai sitten tunne johtui siitä, että viides osa oli niin hauska. Kyllä tässäkin hauskoja sattumuksia piisasi, mutta jotenkin ehkä vähän särähti silmään yläasteikäisen usko joulupukkiin ja tonttuihin. Pyrkimyksestä olla kiltisti olisi voitu saada rakennettua hauskempikin teema, jos olisi poistettu tuo lapsenomainen usko Korvatunturin väkeen.