Taru sormusten herrasta - Kaksi tornia

J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta - Kaksi tornia

äänikirjana kahdessa osassa, yht. 20 levyä

WSOY, 2003

lukija: Heikki Määttänen

alkup. The Lord of the Rings - The Two Towers, 1954

suom. Kersti Juva, Eila Pennanen & Panu Pekkanen

Matkani Frodon ja kumppanien kanssa jatkuu, sillä sain vastikään kuunneltua trilogian toisen osan. Aloitin Kahden tornin kuuntelun hieman jännityksensekaisesti, sillä ensimmäinen osa Sormuksen ritarit osoitti kirjan olevan paljon elokuvaa vangitsevampi kokonaisuus, mutta samanaikaisesti tiesin toista kirjaa aloittaessani lähteväni kuuntelemaan trilogian minulle kaikkein vähiten mieluisinta osiota, ainakin elokuvien perusteella siis. Elokuvan perusteella muistin lähinnä kallionkielekkeellä värisevät viluiset Frodon ja Samin, joita Klonkku hätyyttää, mutta kirja osoittautuikin paljon seikkailuntäyteisemmäksi kuin muistikuvani elokuvasta olivat.

Sormuksen retkikunta jatkaa matkaansa nyt Aragornin johdolla, sillä Gandalf on pudonnut taistelun tiimellyksessä Morian kaivoksessa ja oletettavasti kuollut. Jäljellejääneet retkikunnan jäsenet matkaavat jokea pitkin kohti Raurosin putouksia. Matkalla Boromir yrittää väkisin viedä Frodolta sormuksen, mikä johtaa Frodon silmittömään pakoon Samin liittyessä hänen seuraansa. Samaan aikaan muu retkikunta joutuu örkkien hyökkäyksen kohteeksi ja Merri ja Pippin jäävät vangeiksi. Aragorn, Gimli ja Legolas lähtevät vangittujen toveriensa jäljessä matkaan saateltuaan ensin surmansa saaneen Boromirin viimeiselle matkalleen. Monta on mutkaa matkalla niin Frodolla ja Samilla kuin retkikunnan toisellakin porukalla, eivätkä vaikeudet näytä loppuvan ainakaan Frodon ja Samin kohdalla, kuten saamme teoksen lopussa huomata.

Elokuvasta minulle päällimmäiseksi jäänyt mielikuva tapahtumaköyhästä tarinanosasta osoittautui vääräksi, mutta sen sijaan huomasin muistikuvieni pitävän paikkansa yleisen tunnelman osalta. Äänikirjastakin välittyi nimittäin sama vaikeuksien sävyttämä hieman harmaa ja ankea tunnelma kuin elokuvastakin aikoinaan. Huomasin myös, että tämäkin äänikirja piti huomioni omanaan paljon elokuvaa paremmin, vaikken tätä yhtä innokkaasti kuunneltukaan kuin ensimmäistä osaa kuuntelin. Edelleen kuitenkin hämmästelen Tolkienin luomaa fantasiamaailmaa, johon tuntuu koko ajan tulevan lisää juttuja sävyttämään jo muutenkin rehevää miljöötä. Odotan jo mielenkiinnolla trilogian viimeisen osan kuuntelemista, mutta tässä välissä kuuntelen kuitenkin jotakin muuta: en halua vielä kokonaan luopua ajatuksesta, että seikkailut odottavat yhä!

♠♠♠♠