Kitchen

Banana Yoshimoto: Kitchen

175 s., Otava 1995

alkup. Kitchin, 1988

suom. Kai Nieminen

kansi: Adriane Stark & Sigrid Estrada

 

Syksyn saavuttua kirjallisuuspiirimme on jälleen alkanut. Seuraavana aiheena on japanilainen kirjallisuus, ja se onkin minulle ihan vierasta aluetta. Päädyin lukemaan Banana Yoshimoton Kitchenin, jota lukemaan houkutteli kieltämättä teoksen pituus - tai oikeastaan lyhyys. En tiedä miksi suhtauduin ehkä vähän nihkeästi tähän aiheeseen, sillä Kitchen osoittautui ihan sujuvalukuiseksi teokseksi ja sen kolmesta osasta viimeinen, Moonlight Shadow, oli mielestäni hieno.

 

Kitchen muodostuu siis kolmesta osasta, joista kahdessa ensimmäisessä on keskeisessä osassa Mikage Sakurai -niminen nuori nainen, joka yrittää selvitä isoäitinsä kuolemasta. Isoäiti oli Mikagen ainoa perheenjäsen ja hän tuntuu jääneen yksin maailmaan, mutta sitten isoäidin tuttava Yuichi kutsuu Mikagen asumaan itsensä ja äitinsä luo. Yuichin ja tämän transsukupuolisen äidin luona asuminen tuokin valoa Mikagen elämään ja hän tuntuu taas saavan elämänsyrjästä kiinni. Uusi tragedia kuitenkin ilmenee teoksen toisessa osassa, ja se saa Mikagen ja Yuichin toisaalta hitsautumaan toisiinsa lujemmin, mutta toisaalta taas ajaa heidät tahoilleen miettimään asioita itsekseen. Kolmannessa osassa päähenkilönä nähdään Satsuki-niminen nainen, joka on menettänyt poikaystävänsä auto-onnettomuudessa.

 

Teoksen rakenne tuntui aluksi hieman hämmentävältä, sillä kaksi ensimmäistä osaa tuntuivat kuuluvan tiukasti yhteen ja kolmas osa taas oli täysin irrallinen. Toisaalta kuitenkin niissä kaikissa käsitellään samoja teemoja: menettämistä, selviytymistä ja ihmissuhteita. Erityisesti teoksen ensimmäinen osa tuntuu valoisalta ja lukijalle tulee tunne selviytymisestä ja eteenpäin menemisestä. Toinen ja kolmas osa tuntuvat kuitenkin jotenkin haikeammilta ja surullisemmilta, vaikkakin toisessa osassa on koko ajan vahva tunne siitä, että asiat selviävät ja tilanne kirkastuu. 

 

Kolmas osa oli suosikkini, sillä pidin sen utuisuudesta ja herkkyydestä. Kiinnitin myös siinä erityistä huomiota kauniiseen kieleen, vaikka kahden ensimmäisen osan kieltä en ollut erityisesti noteerannut. Lisäksi Moonlight shadow vangitsi huomioni jo parin ensimmäisen virkkeen aikana tehokkaammin kuin kaksi muuta osaa. Se alkaa näin:

"Hitoshi kantoi aina mukanaan pientä tiukua, jonka oli kiinnittänyt kuukausilippukoteloonsa. Olin antanutsen hänelle mitään ihmeempiä ajattelematta silloin kun emme vielä olleet rakastuneet toisiimme, mutta sen kohtalona oli olla hänellä loppuun saakka."

Minun ajatuksiini nousi välittömästi kuva surullisesti päättyneestä rakkaustarinasta ja halusin kovasti saada tietää mitä oikein oli tapahtunut.

Minä siis pidin tästä teoksesta ja siitä jäi vahva jälkimaku, vaikka en välttämättä lukemisen hetkellä pohtinutkaan mitään syntyjä syviä.  Luin loppukesällä Takashi Hiraiden Kissavieraan ja sen ja tämän perusteella uskallan sanoa, että japanilaisessa kirjallisuudessa on jotain eleetöntä viehätysvoimaa. Uskoisin, että jossain vaiheessa vielä palaan japanilaisen kirjallisuuden pariin, mutta sen aika ei ole vielä.

♠♠♠