Saattaja

Mia Vänskä: Saattaja

8 cd-levyä, 8 h 33 min

BTJ äänikirjat, 2011

lukija: Leena Pöysti

En oikein osaa sanoa miten minulta pääsi takakannen lukemisen jälkeen menemään täysin ohi se fakta, että Saattaja on kauhukirja. Ymmärsin kyllä, että tässä on yliluonnollisia elementtejä ja mystistä tunnelmaa, mutta en silti jotenkin oikein tajunnut kyseessä olevan nimen omaan kauhukirja - en vaikka se luki selkeästi tuota termiä käyttäen takakannessa heti ylimpänä. Jos olisin huomannut sen ennen kuuntelun aloittamista, olisin ehkä jättänyt kuuntelun välistä. Syynä päätökseen olisi ollut se, että olen viime aikoina joutunut ajamaan paljon hämärässä tai jopa pimeässä ja mielikuvitukseni on helposti villiintyvää sorttia. Mutta voin kertoa, että sumuisena alkuiltana lähtiessäni ajelemaan mutkaista tietä kaverini luota kotiin päin tämän teoksen kuunteleminen oli oikeastaan sopivan hykerryttävää ja tunnelma oli juuri oikeanlainen!

Saattaja kertoo nelikymppisestä Liljasta, joka päättää eron jälkeen ostaa lapsuudenkotinsa ja muuttaa sinne asumaan. Muuton jälkeen alkaa kuitenkin tapahtua outoja asioita: kellarin valot vilkkuvat, lattiaan ilmestyy sitkeästi lätäkkö kuin tyhjästä, naapuri joutuu puukotuksen uhriksi ja Liljan äiti löydetään samaisesta kellarista tajuttomana. Lääkärit ovat ymmällään, mutta Liljan jo aikaa sitten hautautuneet lapsuusmuistot ja painajaiset alkavat löytää yhteisen tekijän, joka selvittää hänelle mistä on kyse. Liljalle paljastuu, että hän on saattaja, jonka tulee huolehtia välitilaan jääneet sielut perille. Paljon on kuitenkin mystistä: miten kaikki tapahtuu, mitä välitilan synkässä virrassa oikein lymyää ja mikä kaikki Liljaa voi matkalla oikeastaan uhata.

Mielestäni Saattaja on perusrakenteeltaan kiinnostavasti kerrottu teos, jossa on sopivissa määrin kauhuelementtejä ja jännitystä. Teos piti mielenkiintoni hyvin hereillä aivan loppumetreille saakka, mutta sitten minua hieman rupesi kyllästyttämään, vaikka olin jo kestänyt melko pitkän pohjustusvaiheen siitä mitä kykyjä Liljalla onkaan. Mielestäni lukija nimittäin varmasti tajuaa paljon ennen Liljaa mitä kaikkea yliluonnollista tämän ympärillä tapahtuukaan. Lopussa kuitenkin minua ärsytti jatkuvien takaiskujen sarja, joka pakotti Liljan taas kohtaamaan luopumista ja kaikenlaisia sekavia vaiheita ennen kuin tilanne alkoi tasaantua. Odotin vain, että joko pian asiat selviävät ja "puuuum" taas tuli uusi mutka matkaan. Ihan viimeiset pari minuuttia sen sijaan taas kuljettivat pari epäilyksen värettä selkäpiissäni, sillä pienen lapsen juttelut taisivat paljastaa jotain siitä, mikä Liljaa vielä voikaan odottaa.

Kokonaisuutena minä pidin tästä kirjasta kovasti. Olen muutamaan otteeseen saanut huomata, että kauhukirjallisuus ei lähtökohtaisesti kiinnosta minua, mutta loppujen lopuksi moni kauhukirja on osoittautunut todella positiiviseksi lukukokemukseksi ja olen viettänyt kauhukirjojen parissa monia hyviä lukuhetkiä. Suurin syy kauhukirjoja kohtaan tuntemaani vieroksuntaan on se, että mielikuvitukseni ihan oikeasti laukkaa helposti ja kauhua luettuani tunnen joitain pelonsekaisia väreitä, kun illalla sammutan valot ja tulee pilkkopimeää. Ehkä taustalla on se, että olen oikeasti taipuvainen uskomaan siihen, että esimerkiksi aaveita ja levottomia henkiä voi hyvinkin olla olemassa - eihän sitä koskaan tiedä.

Mia Vänskä onnistui kyllä jättämään nimensä mieleeni kerronnan hienoisesta hitaudesta ja välillä tuossa takaiskujen kohdalla jopa junnaavuudesta huolimatta. Jos joskus iskee sopiva kauhunnälkä, niin Vänskä on taatusti varteenotettava vaihtoehto.

♠♠♠♠