Tittamari Marttinen: Pastapolkka ja mangotango - ruokaloruja
kuvitus: Virpi Penna
55 s., Kirjapaja 2009
Kuulin tästä Tittamari Marttisen ruokalorukirjasta, kun olimme kolmen hengen porukalla vinkkaamassa tokaluokkalaisille erilaisia kirjoja. Anna-Mari oli tehnyt tästä kirjasta niin loistavan vinkin, että se sai paitsi lapset myös minut innostumaan: tuo täytyy lukea. Pakko kyllä sanoa sekin, että ihailen sitä, miten hyvin hän oli keksinyt vinkkinsä rakentaa, sillä minä ajattelin tähän saakka, että runoista vinkkaaminen on haastavaa.
Sitten itse lukukokemukseen. En tiedä mikä siinä on, mutta Tittamari Marttisen kirjat tökkivät ja pahasti. Niin on ollut muistikuvieni mukaan jo ala-asteelta saakka ja siitä syystä en ole hänen teoksiaan juuri lukenutkaan. Jotenkin en vain pidä hänen tyylistään, joka on jotenkin... tasapaksu ehkäpä. En osaa oikeastaan edes kuvailla sitä, mitä minulle tulee tästä mieleen.
Osa runoista on todella hyviä ja hän on keksinyt hyviä riimejä ja juttuja erilaisista ruoista. Tätä lukiessa tulee melkeinpä jopa hieman nälkä, mikä on kyllä osittain Pennan loihtiman värikkään ja kekseliään kuvituksenkin ansiota. Silti osa runoista on jotenkin vain sellaisia, että ei nappaa. Onhan se oikeasti niinkin, että jos ei tykkää jonkun kirjailijan tyylistä, niin ei sitä välttämättä pysty edes mitenkään järkevästi selittämään.
Tämä kirja sopii mielestäni aika hyvin esimerkiksi tilanteisiin, joissa lasta haluaa kannustaa maistamaan erilaisia ruokia. Silloin voi valita sopivan runon ja lukea sen vaikkapa lapsen kanssa yhdessä: ja mieli voi kummasti muuttua jonkin ruoan suhteen! Tämä sopii myös kaikille hyvän ruoan ystäville ja innokkaille pienille kokkaajille. Voin kuvitella miten paljon lapset voisivat tästä pitää, mutta kuten sanottu, tämä ei ollut minun juttuni. Vinkki oli siis parempi kuin itse kirja. Ja se oli myös toimiva: enhän olisi tähän kirjaan muuten edes tarttunut.
♠♠
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.