Lastenrunoutta: Aaveaakkoset & Mansikki ja moni MUU

Päätin tehdä yhteispostauksen kahdesta lastenrunokirjasta, vaikka nämä eivät ole mielestäni kovinkaan yhteensopiva parivaljakko tällaiseen postaukseen: molemmat ovat niin erilaisia ja sopivat eri-ikäiselle.

 Tuula Korolainen (teksti) & Tiina Paju (kuvitus): Aaveaakkoset

eli Haamuhetki kullan kallis

39 s., Tammi 2000

Aaveaakkoset eli Haamuhetki kullan kallis on mielestäni jotenkin ristiriitainen teos. Toisaalta se on osittain hauska ja varmasti poikiakin kiehtova jännittävällä teemallaan, mutta samalla se on kuitenkin hieman epämiellyttävä. Jotenkin se sivuaa liikaa "aikuisten maailmaa" välillä, tosin olemattoman pienesti, mutta kumminkin. En tiedä huomaisivatko lapset sitä, mutta minä huomasin.

Kuvitus tässä on hauska, jo tuon kannen käärme luu suussaan ja tuo "nyrpyltä" näyttävä lintu rupeavat naurattamaan. Mielestäni kuvittaja on hyvin osannut luoda tekstiin sopivan maailman, joka on jollakin tapaa.. sanoisinko vaikkapa puhutteleva. Tässä kirjassa kuvitus oli mielestäni jotenkin parempaa antia kuin itse runot.

Runot ovat osin loppusointuisia, osin moderneja. Kerrankin moderni runous ei häiritse minua vaan se toimii hyvin ja iskevästi: sisältö vain ei minulle toimi. Ideanahan tämä on todella kiva, koska nimensä mukaisesta teos etenee aakkonen kerrallaan kronologisesti ja tuo näin esille erilaisia runoja ja leikkii sanoilla.

Katsoisin tämän teoksen sopivan parhaiten ehkä 3.-4. luokkalaiselle tai sitä vanhemmalle lukijalle. Alun perin luin tämän, koska pidin sitä potentiaalisena kirjavinkkikirjana koulujuttuuni, mutta tulin siihen tulokseen, että tämä on tarkoitettu isommille kuin tokaluokkalaisille.

♠♠♠

***

 Mervi Heikkilä (teksti) & Virpi Penna (kuvitus): Mansikki ja moni MUU

47 s., Kirjapaja 2009

Alunperin ajattelin, etten bloggaa tästä ollenkaan. En kyllä aikonut blogata tuosta ylemmästäkään kirjasta. Mutta sitten näin tästä "Mansikki ja moni MUU" -teoksesta arvion Paulan blogissa, joten päätin noudattaa esimerkkiä ja kirjoittaa pari sanaa tästä kumminkin. Myönnän tässä auliisti, että olen saanut idean laittaa tuon lehmäkoristeen tuohon kuvaan mukaan, koska Paulalla oli mukana söpö lehmäpehmolelu. :-) Olin muuten nuorempana kovan luokan lehmäfani, joka paikka pursusi lehmäaiheista tavaraa (ja vähän vieläkin).

Mutta jos nyt tähän teokseen sitten taas. Olen lukenut aikaisemmin Heikkilältä aikaisemmin Yöpuu -teoksen, joka on niin ikään lastenrunoutta. Siitä en kuitenkaan syystä tai toisesta pitänyt laisinkaan ja minulle jäi siitä lattea olo. Kuvitus ei myöskään puhutellut. Tämä kirja on kuitenkin aivan toista maata ja tästä pidin kovasti. Myös kuvitus on puhuttelevampi (eri tekijät, näet!), mikä innostaa ainakin minua tarttumaan tähän teokseen.

Tuo kuva vääristää hieman, mutta mielestäni kantee on valittu hyvät värit. Vastavärit punainen ja vihreä toimivat, samoin lennokas lehmä lupaa hyvää. Vaikka itse kuvitus käyttääkin sitten vain muutamaa väriä, niin silti kuvitus on toimivaa ja ilahduttavan mielikuvituksekasta. Myös runot ovat monipuolisia niin aiheeltaa kuin tyyliltään: on perinteistä runoa ja modernia, kerrotaan kauneuskisoista ja sienestyksestä. Mielestäni ne on hyvin kirjoitettuja, oikein lennokkaita ja niistä pitävät varmasti niin eri-ikäiset lapset kuin aikuisetkin. Pidin jopa moderneista runoista.

Tälle teokselle ehdotonta bonusta on nämä pienet "tietoiskut" lehmistä: en usko monenkaan nykyään tietävän mikä on hieho tai ayshire. Minäkin tiesin ne lähinnä rakkaudestani lehmiin, enkä siis ole maatalon tytär tai mitään. Lehmät ovat mielestäni viisaita ja kauniitakin eläimiä, jotka todella ovat ansainneet oman runokirjan. Heikkilä onnistuu luomaan niiden arvoisen runokirjan käyttäen mielikuvitusta onnistuneesti ja hauskasti, vaikka tuskin tätä oli tarkoitettu alunperin kunnianosoitukseksi lehmille. Hienoa kuitenkin! Tämän kirjan voisin haluta jopa omaksi asti. :)

♠♠♠♠