Kissan koti

Kari Levola: Kissan koti

kuvitus: Salla Savolainen

79 s., Tammi 2008

Haluan ehdottomasti esitellä teille tämän suosikkilastenkirjoihini lukeutuvan teoksen Kissan koti. Luin tämän muutama vuosi sitten kuultuani tästä ensin paljon hyvää. Näin lyhyen kirjan lukee muutenkin yhdeltä istumalta, mutta minä myös viehätyin tästä niin paljon, että en malttanut lopettaa ollenkaan. Tämä kolahti minuun täysin ja lopuksi itkin kuin vesiputous konsanaan, niin paljon tämä minua liikutti.

Kissan koti kertoo jo iäkkäänpuoleisesta kissaherrasta, jonka isäntä joutuu sairaalaan ja sieltä samaa kyytiä hoitokotiin. Kissa jää asustamaan heidän taloonsa, joka myydään ja jonne muuttaa uusi perhe. Kissa jää perheen lemmikiksi, mutta pian hän saa huomata, että hän ei tahdo enää jaksaa pikkutytön mukana.

Minua kosketti ensimmäisellä lukukerralla äärettömästi se, että kissa jäi yksin ja omistaja joutui luopumaan siitä. Sen jälkeen liikutuin siitä, miten ihanasti se sai jäädä asumaan uuteen kotiinsa. Sitten liikutuin siitä, että tämä ihastuttava kissaherra lähti lopullisesti Jupiteriin, jonne hän aina unessa pyöräili. Tässä vaiheessa kyynelhanat aukesivat.

Mielestäni tämä on koskettava kertomus kaiken rajallisuudesta, mutta samalla myös osoitus siitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä ja vähäisenkin jäljellä olevan ajan voi käyttää onnelliseen elämään. Kaarle tuo pienen tytön elämään iloa, mutta osoittaa myös luopumisen olevan osa elämää. Kissa tekee tehtävänsä, kun se auttaa tyttöä sopeutumaan uuteen kotiin. Sitten on sen aika levätä, mutta ei hätää: tyttö voi pyöräillä joka yö unissaan Jupiteriin ja tavata hänet siellä.

Tämä toinen lukukerta oli kovin erilainen kuin ensimmäinen. Nyt jotenkin maltoin lukea hitaammin ja koska tiesin mitä oli tulossa, osasin valmistautua. Nyt ei itkettänyt, sillä kykenin selvemmin näkemään se, että kaikkihan päättyi oikeastaan ihan hyvin ja kissa jatkaa elämäänsä sitten siellä Jupiterissa. Oikeastaan oivalsin tämän teoksen paremmin toisella lukukerralla, vaikka ensimmäinen oli kyllä vaikuttavampi.

Tämä on ihanan herkkävireinen, tunnelmallinen ja aito teos, joka sopii niin aikuiselle kuin lapsellekin. Molemmat varmasti kokevat sen eri tavalla, mutta niin sen kuuluukin mennä.

♠♠♠♠½