Pietarilaisnovelleja

Nikolai Gogol: Pietarilaisnovelleja

124 s., Otava 1972

suom. Esa Adrian

sis. novellit Nenä (1836), Päällystakki (1842) ja Hullun päiväkirja (1835)

Meidän pitää koulua varten lukea Nikolai Gogolin novelli Nenä, mutta päätin sitten lukea nämä kaikki tästä painoksesta löytyvät novellit kerralla. Olen positiivisesti yllättynyt näistä novelleista, vaikka ensimmäinen niistä onkin perin vaikeaselkoinen eikä siitä tunnu löytyvän kunnon syy-seuraussuhdetta. Yllätyksen aiheutti se, että kerrankin löytyy luettavaksi venäläistä kirjallisuutta, jossa lauseet eivät ole tuhottoman pitkiä eikä henkilöhahmojen määrä aiheuta harmaita hiuksia lukuisine eri nimineen per henkilö. Toki novelli on erilainen kirjallinen teos kuin laaja romaani, mutta kumminkin. Mainittakoon vielä, että en voi ilmoittaa novellien alkuperäisiä nimiä, koska en löytänyt niitä mistään.

Näille kaikille kolmelle novellille on yhteistä omanlaisensa hulluus tai oikeammin omalaatuisuus, niissä ei välttämättä ole kauheasti päätä eikä häntää, vaikkakin etenkin Päällystakissa juonen kulku on selkeää ja helposti ymmärrettävää syy-seuraussuhteen kannalta. Nenän juonen kehitys tuntuu olevan lähinnä "hups, päädyin tähän, hmm, parempi lopettaa nyt". Hullun päiväkirja sen sijaan kehittyy nimensä mukaisesti melko hulluksi yhtäkkiä, tosin siinäkin on jonkinlainen aavistus siitä miksi mitäkin tapahtuu ja sitä on helppo seurata. Oikeastaan näitä kaikkia on helppo seurata, vaikka Nenän syvin tarkoitus tuntuu jäävän hieman hämärän peittoon.

Näistä kolmesta novellista huokuu yhteiskunnallisen epätasa-arvoisuuden arvostelu ja tietynlainen kapinointi. Kuten suomentaja Esa Adrian toteaa, tuon ajan Venäjällä alkoi syntyä demokratian kaipuuta, joka heijastuu myös Gogolin novelleihin. Gogol on muutenkin luonut omanlaisensa ajankuvan 1800-luvun alkupuoliskon Venäjästä, johon myös Suomi kuului. Pietari säätyeroineen, virastoineen ja byrokratioineen on hänen novelliensa keskiössä ja hän kuvaa niitä haaveita, jotka ajavat ihmisen epätoivon partaalle saavuttamattomuudessaan.

Minulle jäi jotenkin hyvin positiivinen olo näistä novelleista siinä mielessä, että löysin kirjailijan, jonka tuotantoon voisin haluta tutustua vielä laajemminkin. Näissä on ajatusta ja hulluttelevuutta, näitä novelleja lukee oikein sujuvasti ja mielenkiinnolla. Myös suomennos on onnistunutta. En oikein tiedä mitä antaisin tälle kokoelmalle pisteiksi, sillä ihan täysin nämä eivät kuitenkaan vakuuttaneet tai aiheuttaneet "wow!" -efektiä. Tämä lienee aika lähellä oikeaa:

♠♠♠½