Tassutellen

Milla Paloniemi: Tassutellen

64 s., Otava 2007, 2.p.

Olen viime aikoina painanut tukka putkella enimmäkseen klassikoiksi luokiteltavien tai muuten vain vähän "raskaampien" kirjojen sivuilla, joten päätin tähän väliin tarttua sarjakuvateokseen. Samalla saan myös jatkettua sarjakuvahaastetta, joka on nyt pari kuukautta odotellut seuraavaa arviotaan. Milla Paloniemen Tassutellen on mielestäni ehkä kaikkien aikojen hauskin sarjakuvateos ja olen lukenut sen useaan otteeseen. Siihen ei kyllästy ikinä. Minua hieman harmittaa, että tämä on ainoa Tassutellen -kokoelma eikä Paloniemi jatkanut sen piirtämistä. Mielestäni tämä on kyllä parempi sarjakuva kuin Kiroileva Siili, josta myös pidän.

Tassutellen -kokoelman sarjakuvat kertovat kissan ja koiran arjesta, ja innoittajana ovat toimineet Paloniemen omat lemmikit. Ehkä siksi tämä onkin niin mainio kokoelma: tämä on niin aito ja elävä, että jokainen kissan- tai koiranomistaja voisi kuvitella lemmikkiensä ajattelevan juuri näin kuin nämä kaverukset ja jokainen lemmikin omistava ihminen kyllä löytää näistä sarjakuvista hauskoja yhtymäkohtia omaan ja lemmikkiensä arkeen. Itselläni on kaksi kissaa, jotka kyllä ovat välillä juuri niin kuin tämän sarjakuvan tähdet.

Paloniemen piirrostyyli on verrattain yksinkertainen, mutta hän saa pienilläkin asioilla kuviinsa valtavan paljon sisältöä. Eläinten ilmeet, niiden keskinäinen jutustelu ja emännän sivukommentit ja kiellot luovat hauskan kokonaisuuden, jolle ei voi olla nauramatta ääneen. Itse rupean heti nauramaan, kun tietyt sivut osuvat silmiini, on tämä vain niin osuva ja hauska sarjakuva. Lempparini löytyvät sivuilta 14, 20-22, 28, 34, 44, 46 ja 60, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan, mitkä minua naurattavat eniten.

Tämä teos on kokonaisuutena hauska ja mielikuvituksekas kurkistus ihmisen parhaiden ystävien, heidän lemmikkiensä, ajatuksiin. Tämä jokaisen kissan- tai koiranomistajan pitäisi lukea.

♠♠♠♠♠