Anu Jaantila: Jenkkivuosi
191 s., Otava 1992, 3.p.
1.p. 1979
kansi: Katriina Viljamaa-Rissanen
Mieleni on jo pitkään tehnyt lukea Anu Jaantilan nuortenkirja Jenkkivuosi, jonka olen kyllä lukenut aikaisemminkin muutamia vuosia sitten. Nuortenkirjavimmassani päätin tarttua tähän uudelleen, joten nappasin tämän hyllystäni, ja aion lukea myös seuraavat osat heti kun ehdin, sillä mielestäni Jenkkivuosi on kertakaikkisen mainio kirja.
Jenkkivuosi kertoo 17-vuotiaasta Sannasta, joka lähtee vaihto-oppilaaksi Michiganiin. Pikkukaupungissa hän tutustuu moniin uusiin ihmisiin, mutta tärkeimmäksi heistä nousee saman ikäinen musikaalinen ja lapsirakas Sam. Jenkkivuosi on eräänlainen kasvutarina ja samalla se on kirja ystävyydestä, amerikkalaisten nuorten elämänmenosta ja tapahtumarikkaasta vuodesta, joka jättää Sannaan pysyvät jäljet.
Tämä kirja on julkaistu ensimmäisen kerran yli 30 vuotta sitten, joten tässä on kyllä nähtävissä ajan kuluminen. On välillä jopa sangen huvittavaa lukea tekstiä, jossa selvitetään nykynuorelle (ja vanhemmallekin) päivänselviä asioita, kuten että Big Mac on kerroshampurilaisateria tai että mikä on Valentinen päivä. En pidä kuitenkaan tätä hienoista vanhanaikaisuutta pahana asiana, sillä tämän kirjan huumori, menevyys ja tunnelma yleensäkin ovat hyvin onnistuneita ja kiehtovat nykylukijaakin hyvin. Tämän kirjan tapahtumat voisi ainakin osittain kuvitella nykyaikaankin, mutta ei ihan kaikkea ehkä kumminkaan. Tässä on siis myös tiettyä ajattomuutta.
Mielestäni Jaantila käyttää hauskaa ja sujuvaa kieltä, mikä varmasti vetoaa nuoriin lukijoihin minäkertojan käytön ohella. Jaantila on luonut Jenkkivuodesta uskottavan oloisen tarinan vaihto-oppilasvuodesta kaikkine uusine asioineen.
♠♠♠♠
Nostalgiakansi! Harmi kun noita painoksia ei löytynyt silloin kun ostin omani ja jouduin tyytymään siihen kolmen kirjan yhteisniteeseen. Mikä on vähän hölmö, kun sitten neljäs kirja on erikseen.
VastaaPoistaJenkkivuosi tulee pysymään mun lemppareissani, sillä mä oon joka kerta ihan yhtä liikuttunut kun luen Sannasta ja Samista. Ja joka kerta mä rakastun Samiin ja liitelen seuraavan viikon jossain pilvilinnoissa :')
Heh, mulla alunperin oli tää kirja kauan hyllyssä, kun sain tämän jonkin mutkan kautta eikä tuo kansi todellakaan innostanut yhtään. Sitten eräänä kesäloman päivänä oli tylsää ja nappasin tämän hyllystä, jonka jälkeen oli pakko lainata muut osat ja lukea. :D Kirjastosta taas jo katselinkin jatko-osat, mutta en vielä lainannutkaan: ja nostalgiakansilla kaikki mahdolliset tietysti tulen lainaamaan! (Yhteisnide tosiaan on hieman kökkö.)
PoistaMinäkin pidän kovasti Sannan ja Samin tarinasta ja kyllä, Sam on ihana. :-)
Tämä on luultavasti ollut 30 vuotta sitten varsin hyvä teos, ainakin pienemmillä paikkakunnilla ei ollut kuin grillejä, ja Ystävänpäivä rantautui Suomeen vasta myöhemmin toden teolla.
VastaaPoistaOn varmasti ollut hyvä, kun tämä on tosi hyvä nytkin! Vaikka tämä onkin ajankuvaa Amerikasta 30:n vuoden takaa, niin samalla se kyllä kuvaa aika paljon myös tuon ajan Suomea. On muuten aika jännä, että en ekalla lukukerralla kiinnittänyt samoihin asioihin läheskään niin paljon huomiota kuin nyt, eli en ekalla lukukerralla esim. mitenkään hoksannut, että nykylukija tietää automaattisesti Big Macin ja ystävänpäivän. :)
PoistaOoh, pakko ihan huudahtaa. Jenkkivuosi oli minulle rakas kirja silloin, kun olin teini (1980-90-lukujen taitteessa taisin tämän lukea). Kirjallehan on jatko-osiakin. Olen usein miettinyt, että tämä pitäisi lukea. Joskohan tämän vuoden puolella. :)
VastaaPoistaTämä on kyllä niin mainio. Paitsi että kannet ovat nostalgiset, niin itse kirjakin on aika nostalginen! :) Aion lainata jatko-osat seuraavalla kirjastokäynnilläni, sillä muistan pitäneeni niistä paljon jo ekalla lukukerralla. :)
PoistaKääk! Nostalgiakansikiljahdus täältäkin! Miten olen saattanut unohtaa kyseisen merkkiteoksen!
VastaaPoistaHyvä että nyt palasi mieleen! ;)
Poista