Anni Nykänen: Mummo 2
104 s., Sammakko 2012
Minun on jo monta päivää pitänyt kirjoittaa Anni Nykäsen hurmaavan Mummon seikkailuista hänen toisessa albumissaan "Mummo 2". Töiden jälkeen olen kuitenkin pikapikaa kiitänyt äitini kanssa siivoamaan veljeni kämppää muuttovalmiiksi ja siellä sitä töitä kyllä piisasi. Nyt vihdoin on aikaa istahtaa tietokoneen ääreen ja rentoutua työviikon päätteeksi kirjoittelemalla teille tästä hauskasta sarjakuvasta.
Luin jokin aika sitten Nykäsen ensimmäisen Mummo -albumin, josta pidin kyllä kovasti, vaikkakin hieman moitin piirrostyyliä tietyiltä osin. Olen edelleen sitä mieltä, että Mummo on hahmona jotenkin luotaantyöntävän näköinen, mutta juttujen taso pelastaa paljon. Nykänen tuo tässä toisessa sarjakuva-albumissaan enemmän esille myös Papan ja Kissin vaiheita, mikä oli mielestäni mainio ratkaisu.
Nauroin monta kertaa ääneen lukiessani tätä sarjakuvaa, sillä Mummon suorasanaisuus ja Papan ilkikurisuus ja molempien hurtti huumori ovat toimiva yhdistelmä. Kun Kissi vielä pyörii mukana, niin trio on lyömätön. Mummo on hauska tapaus kerrassaan, mitäpä muuta siitä voisi enää sanoa. Kirjoittaessani ensimmäisestä albumista kerroin aika laajasti mielipiteistäni, joita en tässä nyt lähde toistamaan: samoja juttuja kun nousee jälleen mieleen.
♠♠♠♠½
Tämä albumi on seitsemäs lukemani sarjakuvateos, joten näin ollen olen nyt suorittanut Seitsemän sarja -sarjishaasteen loppuun. En kuitenkaan aio jättää sarjakuvien lukemista tähän, sillä tunnun todella päässeen niiden makuun. :)
Mä luulin pitkään, että mummo virnistää, mutta vasta myöhemmin tajusin, että ne ovatkin ryppyjä ylähuulella. Olen joskus ensimmäisen albumin lukenut ja tykkäsin siitä. :)
VastaaPoistaHaha, aika hyvin! ;D
Poista