Leena Virtanen: Noitanaisen älä anna elää - tosikertomus noitavainosta Suomessa 1666-1671
277 s., WSOY 2013
kansi: Mika Tuominen
Noitanaisen älä anna elää on intensiivinen sukellus etenkin Ahvenanmaan noitavainoihin vuosien 1666-1671 välillä, vaikkakin kirja käsittelee hieman pidempää ajanjaksoa pohjustaen vainojen aikaa ja pesten niiden jälkipyykkiä. Taiteen lisensiaatti Leena Virtanen on paneutunut aiheeseensa todella hyvin, sillä lukijalle ei juuri herää kysymyksiä siitä, miksi jotain tehtiin ja miten asiat hoidettiin noitavainojen aikaan.
Koska Leena Virtasella tuntuu olevan todella paljon informaatiota annettavanaan, meinasin välillä jäädä tietoaallon alle. Koko ajan esiin pomppaa uusia nimiä, termejä ja noitasyytöksiä, joissa en etenkään aluksi tahtonut pysyä perässä. Lisäksi Virtanen liikkuu koko ajan tapauksesta ja ajasta toiseen, mikä ei todellakaan parantanut lukijan mahdollisuutta pysyä mukana. Jonkinlaista parempaa jäsennystä ja selkeyttä olisin siis todellakin kaivannut, sillä siten olisin voinut paneutua paremmin itse aiheeseen, joka todella on mielenkiintoinen.
Plussaa Virtaselle voidaan antaa siitä, että hän kirjoittaa todella kansantajuisesti eli hän ei jatkuvasti viljele outoja termejä ja sivistyssanoja, mikä tuo näiden kansannaisten elämänkohtaloihin todenmakua ja eräänlaista rouheutta. Näin ollen hän säilyttää aiheen perimmäisen ajatuksen, joka minun mielestäni on antaa ääni näille naisille, jotka kokivat suurta vääryyttä niin päättäjien kuin kanssaihmistensäkin taholta. Tämä kirja onkin hyvin onnistunut siinä mielessä, että Virtanen avaa uusia näkökulmia tuon ajan ajatusmaailmaan syyllistämättä erityisesti ketään. Hän vertaa tuon ajan ja meidän aikamme ajatusmaailmoja siten, että nykyihmisen on kuitenkin jollakin tavalla helppo käsittää noitavainojen syitä, vaikka ne tuntuvatkin hyvin kaukaisilta tänä päivänä.
Tällä kirjalla on siis heikkouksiensa lisäksi myös vahvuutensa, jotka parantavat kirjan loppuvaikutelmaa. En siltikään voi mitään sille, että mielestäni kirjan lopetus on turhan pitkänsitkeä ja aihe jäi loppujen lopuksi hieman kaukaiseksi minulle, vaikka Virtanen pystyykin käyttämällään kielellä tuomaan tarinoita lähelle lukijaa.
♠♠♠½
Minuakin hieman kummastutti, miten etäiseksi tuo kokonaisuus jotenkin jäi, vaikka kieli oli kansanomaista ja taustoja oli esitelty varsin kattavasti. Kelpo kirja kaikkiaan kuitenkin! :)
VastaaPoistaOnpas huojentavaa kuulla, että en ole ainut jolle tämä jäi etäiseksi kaikista päinvastaisista tekijöistä huolimatta! :) Mutta kuten sanoit, kelpo kirja toki!
PoistaOnpas mielenkiintoinen aihe ;)
VastaaPoistaEn tiedä miten tulkita kommenttisi tuon silmäniskuhymiön takia, mutta vastaan kuitenkin, että "on!" :-D
PoistaMinä en oikein innostunut tästä. Yritin, mutta jotenkin... ei vain natsannut. Tehokkaasti olen näköjään myös onnistunut unohtamaan jo kaikenlaista kirjasta, vaikka sen vasta kuukausi sitten luin. Ei siis mikään täysosuma minulle.
VastaaPoistaMusta kans vähä tuntuu siltä, että tää ei oo niitä mieleenpainuvimpia kirjoja. Samoin lukemiseen meni jotenkin tosi pitkä aika, tämä ei vain tahtonut edistyä ollenkaan.
Poista