Harmin paikka

Leena Lehtolainen: Harmin paikka

7 CD-levyä, Tammen äänikirja 2007

alunperin ilmestynyt 1994

lukijana Erja Manto

Viime keväänä luin kirjallisuuspiiriin Leena Lehtolaisen Luminaisen ja kirjoitin sen yhteydessä myös siitä, miten eri tavalla olen kokenut Maria Kallio -dekkareihin perustuvat filmatisoinnit ja alkuperäisteokset. Kirjoitin liki vuosi sitten, että kirjasarja sinänsä kyllä kiinnostaa, mutta jään silti jotenkin kaipaamaan jotakin lisää. Vaikka en Lehtolaisen kirjoja olekaan oikein omikseni kokenut, lainasin kuitenkin kuunneltavaksi äänikirjan Harmin paikka, joka on Maria Kallio -sarjan toinen osa. Ja nyt tärppäsi! Äänikirja nappasi minut täysin otteeseensa ja kuuntelin sitä oikein mielelläni. Olen vieläkin suorastaan ällistynyt siitä, miten erilainen mielikuva minulle nyt Lehtolaisen dekkareista muodostui.

Maria Kallio on siirtynyt poliisin palveluksesta töihin lakiasiaintoimistoon ja muuttanut koeluontoisesti asumaan saman katon alle poikaystävänsä Antin kanssa. Maria on sinänsä tyytyväinen työkuvioihinsa ja elämäänsä muutenkin, mutta kun hänen uusi tuttavansa Armi löytyy kuristettuna ja tapaus leimataan Marian mielestä liian helposti käsitellyksi, vanha poliisiminä herää jälleen. Hän ryhtyy selvittämään tapausta omin päin, sillä Mariaa on pyydetty epäillyn avustajaksi - eikä Maria usko hänen syyllisyyteensä muutenkaan.

Marian elämä muuttuu muutenkin kuin vain työkuvioiden suhteen, sillä Tapiolan hienostoväen keskellä tuntuu kuplivan eikä Marian uteliaisuutta ja vanhojen asioiden kaivelua katsella hyvällä. Tapiolan hienostoväkeen lukeutuu myös hänen poikaystävänsä sukulaisia ja ystäviä, ja Marian heittämät epäilykset ja spekulaatiot ovat omiaan ravisuttelemaan parin välejä. Vaan Marialle ominaiseen tapaan työt on tehtävä tarkkaan ja oikeudenmukaisesti, vaikka se sitten olisi vaarassa maksaa hänelle jotakin muuta.

Sinänsä mielestäni tämä keissi oli selvä melko varhaisessa vaiheessa: epäilty ei ole syyllinen ja taustalla piilee toinenkin murha. Lisäksi pieni vihje epäillyn nimen alkukirjaimeen väläytti tajuntaani heti, kuka on murhaaja - ja olin oikeassa. Jotenkin tässä ehkä oli hienoista ennalta-arvattavuutta siltä osin, mutta toisaalta Erja Manto luki tarinan niin eläytyvästi, että sitä jaksoi kuunnella, vaikka enin jännitys olisikin jo laantunut. Itse luettuna tämä kirja ei olisi ehkä napannut minua näin voimakkaasti otteeseensa. Jotenkin tuntuu, että minä tarvitsen Lehtolaisen teoksille jonkinlaisen esittävän ilmaisutavan, kuten tv-dramatisoinnin tai nyt äänikirjan, jotta voin tempautua siihen täysillä mukaan.

Jotenkin teoksen miljöö oli aika miellyttävä. Keväinen, lämpenevä kaupunki on kutsuva paikka, vaikka siellä onkin juuri tapahtunut murha. Ehkä voisi tulkita jotenkin symbolisesti sen, että nuori nainen kuoli elämänsä keväässä, mutta silti vuosi jatkaa kiertoaan. Henkilöhahmot olivat myös kiinnostavia ainakin sikäli, että lähes jokaisella tuntui olevan jotakin salattavaa hienon julkisivun takana. Kiinnostavin hahmo lienee silti Maria, jonka oikeudentunto on niin vastaansanomaton, että se peittoaa kaiken muun. Maria on kyllä välillä kovapäisyydessään todella ärsyttävä, mutta hänen kärkevyydessään on välillä jotakin lähes huvittavaa intettä ja lapsellisuutta.

Voisin hyvin kuvitella kuuntelevani lisää Lehtolaisen teoksia äänikirjoina, ainakin jos lukijana on Erja Manto (joka muuten taannoin ihastutti minua Jane Austenin Viisastelevassa sydämessä). Kuten jo edellä totesin, Manto lukee tarinan todella eläytyvästi. Hänellä on kyky luoda tilanteista eläviä mielikuvia, mikä itselleni on ollut vaikeaa Lehtolaisen dekkareita (kaksi luettuna) lukiessani. Manto ikään kuin herättää tarinan lopullisesti henkiin ja elävöittää tarinan, joten suuri kiitos Lehtolaisen ohella myös hänelle mukaansatempaavasta kirjakokemuksesta.

♠♠♠♠