Swiftin ovella

Jyrki Vainonen: Swiftin ovella

269 s., Tammi 2011

kansi: Markko Taina

 

Löysin pari vuotta sitten alennusmyynnistä tämän Swiftin ovella -teoksen, ja siitä pitäen se on hyllyssäni odottanut lukuvuoroa. Haastoin itseni tammikuussa lukemaan tietyt kuusi teosta omasta hyllystäni ja Swiftin ovella on yksi niistä. Kun sitten nyt sain aikaiseksi tarttua tähän teokseen, olin todella positiivisesti yllättynyt: teos kyllä kiinnosti, mutta en olisi uskonut sen vievän näin hyvin mukanaan!

 

Teoksen keskiössä on tutkija Lennart Beren, joka muuttaa kuolleen tutkijaystävänsä Johannes Kelpsin taloon tämän kuoleman jälkeen. Johannes pyysi ennen kuolemaansa Lennartia kirjoittamaan hänen keskenjäävän teoksensa loppuun, ja Lennart suostui, vaikka häntä hieman epäilyttikin koko ajatus, sillä kirjan aihepiiri oli jokseenkin erikoinen. Johannes nimittäin oli alkanut tutkia aikaa ja väitti kykenevänsä siirtymään aikataskussa 1700-luvun Dubliniin itsensä Jonathan Swiftin ruumiiseen. Yllättäen Lennart huomaa moisen olevan mahdollista, sillä salakammiossa sijaitsevan laitteen avulla hän kykenee siirtymään itsekin 1700-luvun Dubliniin Swiftin palvelijan ruumiiseen.

 

Minua kiinnostaa kirjallisuudessa aikamatkustus, jos se tapahtuu ajassa taaksepäin. Luinkin suurella innolla kaiken 1700-luvun Dubliniin sijoittuvan tekstin, eikä nykypäiväänkään sijoittuvassa tekstissä sinänsä mitään vikaa ollut. Jossain vaiheessa siihen alkoi vain hieman liikaa sekoittua asioita vuosisatojen takaa, ne ikäänkuin toistuivat. Silloin nykyhetkeä kuvaavat tarinankohdat alkoivat muuttua turhan sekaviksi. Samoin kirjan loppuratkaisu oli mielestäni ehkä hieman kliseinen tietyiltä osin, mutta yhtä lailla myös hieman sekava, sillä se kuvasi tulkintani mukaan jotenkin tajunnanvirtaisesti asioita.

 

Takakansiteksti lupaa teoksen vastaavan omalla tulkinnallaan moniin Swiftiä koskeviin kysymyksiin, joihin ei koskaan virallista vastausta saatu. Swift ei varsinaisesti ole koskaan henkilönä minua kiinnostanut, vaikka Gulliverin retket onkin tullut luettua joskus lukioaikoina. Siitä huolimatta Vainosen tulkinnat Swiftin elämästä olivat mielenkiintoista luettavaa, ja hän on mielikuvituksekkaasti kuvannut oman käsityksensä siitä, miten ajassa voi siirtyä taaksepäin, ja millaista Swiftin elämä on mahtanut aikoinaan olla.

 

Perusfiilikseni tästä teoksesta on tosi hyvä, sillä teos oli kyllä mielenkiintoinen, vaikka loppuratkaisu jotenkin latisti sen innostuneen fiiliksen, jolla olin tätä teosta lukenut. Mutta suosittelen tätä kyllä kaikille, joita aikamatkustusteema kiehtoo!

 

♠♠♠♠