Kuka tuntee Maijan

Anu Jaantila: Kuka tuntee Maijan

271 s., Otava 1988

kansi: Eeva Aaltio-Lumivuori

 

Haeskelin kirjastosta hakuammunnalla luettavakseni jonkin nuortenkirjan, sillä Venla T:n se ainoa oikea herätti taas innostuksen lukea jokin nuortenkirja. Olen lukenut kahdesti Anu Jaantilan Sannasta kirjoittamat kirjat Jenkkivuosi, Dear Sanna, Love, Sam ja Sanna ja Sam - forever?, joista olen kyllä pitänyt, mistä uusintalukukierroskin jo kielii. Siispä päätin kokeilla Jaantilan teosta Kuka tuntee Maijan, joka kertoo 25-vuotiaasta ranskaa opiskelevasta Maijasta, joka on jokseenkin ujo ja kokematon.

 

Maijalla on ystäviä, hän pärjää hyvin koulussa ja rahallisestikin menee ihan hyvin, mutta yksi asia häntä kaihertaa erityisesti: kokemattomuus miesten suhteen. Maija on neitsyt, vaikka lyhyitä juttuja hänellä onkin miesten kanssa ollut. Maijan elämä tuntuu pyörivän sen seikan ympärillä, että hän on keskimääräistä kokemattomampi. Niinpä kun miehiä alkaa pörrätä Maijan ympärillä yhtäkkiä oikein joukkioittain, hän päättää päästä ongelmastaan. Ikävä kyllä mies ei olekaan oikein Maijan arvoinen ja Maija joutuukin punnitsemaan mitä hän todella haluaa.

 

Suoraan sanottuna en oikein pitänyt tästä teoksesta. Siinä missä Sannasta kertovat kirjat tempaavat vastustamattomasti mukaansa, Kuka tuntee Maijan on vain ihan mukavan sujuvaa luettavaa. Tästä teoksesta kyllä tunnistaa Jaantilan kyvyn kirjoittaa nuorille rohkeastikin, mutta jotenkin Maija henkilönä oli liian ärsyttävä, jotta hänen parissaan olisi oikeasti voinut viihtyä kunnolla. En voi olla vertaamatta Sannaa ja Maijaa - Maija on jotenkin kauhean lapsellinen verrattuna Sannaan. Sannan matkassa oli mukavampi olla, sillä hänellä oli kypsempi asenne elämään. Maijan kanssa joutuu todistamaan tunnesyöksyjä ja jatkuvaa itkeskelyä, sillä ei melkein ole asiaa, jonka takia Maija ei itkisi. Lisäksi jotenkin kummastutti se, miten suureksi ongelmaksi Maija neitsyytensä kasvatti.

 

Maija jäi itselleni jotenkin vieraaksi hahmoksi, vaikka hänestä taidokkaasti kirjoitettiinkin selkeä henkilökuva. Ehkä juuri päähenkilön vierauden takia en oikein osaa sanoa tästä kirjasta mitään ihmeellistä. Lukukokemus oli sujuva, joskaan ei hauska eikä viihdyttävä eikä surullinen tai edes ajatuksia herättävä. Kyseessä on siis sellainen ihan luettava kirja, joka ei sen kummempaa lukumuistoa jätä.

 

♠♠♠