Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset
121 s., Tammi 2008, 6.p.
1.p. 2001
kuvitus: Markus Majaluoma
Luettuani pari Karjalaan sijoittuvaa, sota-aikaa kuvaavaa tai sivuavaa ja mullistavia asioita käsittelevää teosta, tunsin kaipaavani maisemanvaihdosta. Sitä minulle tarjosi Heinähattu, Vilttitossu ja Rubesin veljekset, joka todellakin viihdytti minua ja sai minut nauramaan.
Kattilakosken perhe on vuokrannut huvilan, jonne he lähtevät viettämään kesää. Vahinko vain, että huvila paljastuu pieneksi tuvaksi eikä vastaa lainkaan Hannan toiveita. Mökille kuitenkin jäädään jo ihan perheen pojan takia, sillä lapsi osoittaa liiallista kiinnostusta sanomalehtien lukemiseen ja kaipaa näin ollen uusia virikkeitä. Hannankin loma saa mullistavan käänteen, kun naapuriin asettuu Rubesin taiteilijaveljekset Kustaa ja Aatami. Heinähatun ja Vilttitossun mielestä näissä taiteilijoissa tosin on jotain perin kummallista ja omituisen tuttua. Samaan aikaan Isonapa ja Rillirousku nauttivat -tai ainakin yrittävät nauttia - kesälomastaan ja välttyä kaikenlaisilta selkkauksilta. Sen pitäisi olla helppoa, kun Kattilakosken lapsia ei ole lähimaillakaan - vai onko?
Olen jo aikaisemmin täällä blogissakin todennut, että lapsena Heinähatut ja Vilttitossut tuntuivat jotenkin työläiltä ja sitä myöten tylsiltä kirjoilta, vaikka luinkin jo ihan sujuvasti. Nykyään Heinähatut ja Vilttitossut herättävät minussa suurta hilpeyttä ja en voi kuin ihmetellä mikä näissä silloin mukulana oikein tökki. Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset oli minulle uusi tuttavuus, joten en aluksi yhtään osannut aavistaa miksi Rubensin veljet olivat niin tutun oloisia. Olisihan se kannestakin pitänyt jo hoksata!
Minulla oli ihan suunnattoman hauskaa lukiessani Rubensin veljesten epätoivoisesta pyristelystä Hanna Kattilakosken takiaisenotteessa. Hauskaa oli paitsi Kustaan ja Aatamin koominen pukeutusmityyli myös se todella huono tuuri, joka heidän kohdalleen osui heidän joutuessaan juuri Kattilakoskien mökkinaapureiksi. Erityisen koominen hahmo oli mielestäni valonarka Aatami, joka rullautui lakanaan. Katsokaa nyt tuota kansikuvaa oikein tarkkaan, jo on erikoisen ja hauskan näköistä porukkaa! Suosittelen kyllä todellakin tätä kirjaa, oli tämä niin hauska.
♠♠♠♠♠
Voi, Heinähattu ja Vilttitossu! <3 Minäkin luin näitä lapsena, mutta sillä tavalla kunnolla olen löytänyt nämä kirjat vasta nyt aikuisiällä. Ja niin kuin sanoit, niin raskaampien kirjojen välissä nämä ovat aarteita :)
VastaaPoistaMeillehän on sitten käynyt ihan samoin, kun molemmat ollaan nämä löydetty kunnolla aikuisina. :) Nämä on siitä mukavia kirjoja, että näissä on ulottuvuutta, joka saa myös aikuisen viihtymään tarinan äärellä.
PoistaTämä on niin mainio sisaruudesta kertova kirjasarja. Olen käynyt katsomassa jopa näytelmän näistä sisaruksista :)
VastaaPoistaMinäkin olen paikallisessa harrastajateatterissa nähnyt Heinähattu ja Vilttitossu -esityksen ja se oli kyllä hyvä. :) Tätä kirjaa lukiessani muuten totesin, että ei näissä vanhemmissa osissa Heinähatun ja Vilttitossun välillä ollut niin paljon vääntöä kuin uudemmissa, joissa Vilttitossu tuntuu olevan entistäkin riiviömpi. Näissä vanhemmissa tytöt tuntuvat puhaltavan enemmän yhteen hiileen koko ajan.
Poista