Jaana Ala-Huissi & Henry Aho: Hotelli ikuisuus - kauhutarinoita
141 s., Haamu 2014
kansi: Ivi Rebova
pyytämätön a-kappale
pyytämätön a-kappale
Osoitan tässä nyt erinomaista ryhdikkyyttä oman henkilökohtaisen haasteeni suhteen! Muutama päivä sitten julkaisin postauksen, johon listasin 6 oman hyllyn kirjaa, jotka aion tänä vuonna lukea. Hotelli ikuisuus on nyt ensimmäinen lukemani teos siltä listalta, joten alku on ainakin hyvä. Alku on hyvä myös siinä mielessä, että tämä oli oikein kiehtova ja monipuolinen kauhunovellikokoelma.
Kokoelmassa on vuorotellen Jaana Ala-Huissin ja Henry Ahon kirjoittamia novelleja. Toiset niistä ovat lähinnä jännittäviä, kauhuelementein maustettuja tarinoita, mutta osa niistä oli kyllä todella jäätäviä. Ensimmäisen jäätävän momentin koin Henry Ahon Mytty-novellin lopussa, oikein tuntui kuinka kylmä aalto hulmahti läpi ja mieleen tuli jokin kauhuelokuvamainen pahaenteinen musiikki ja kirkumiskohtaus. Huh! Tästä syystä Mytty on minulle mieleenpainuvin novelli tästä teoksesta, mutta myös kokonaiskuva tästä kokoelmasta jäi hyvin vahvaksi. Moni novelli näet linkittyy toisiinsa ja täydentää jo aikaisemmin luettua, jolloin syntyy laajempi kudelma.
Olen yllättynyt siitä miten helposti kykenin lukemaan tämän kokoelman, sillä kauhukirjallisuus usein hiipii vähän turhan iholle. Vaikka Hotelli ikuisuuskin hiipi lähelle (kuten kokemukseni Mytyn kanssa osoittaa), niin silti en tutissut kauhusta sammutettuani valot ja mentyäni nukkumaan. Toisin sanoen tätä voin siis suositella myös niille, jotka epäröivät kauhukirjallisuuteen tutustumista.
Tätä teosta lukiessa tulin myös kiinnittäneeksi huomiota sujuvaan tekstiin, joka värittää tarinoista hyvin eläviä ja luo niihin sävyjä, jotka jäävät mieleen. Se jotenkin täydentää tarinoita entisestään, jolloin miljööt, henkilöhahmot ja tapahtumat on helpompi kuvitella ja ne suorastaan näkee edessään. Erityisesti Talo ja Silta -novellien miljööt sykähdyttivät ja loivat mieleen eläviä kuvia tapahtumista, vaikka muissakaan novelleissa ei tosiaan moittimista ole.
Tätä teosta lukiessa tulin myös kiinnittäneeksi huomiota sujuvaan tekstiin, joka värittää tarinoista hyvin eläviä ja luo niihin sävyjä, jotka jäävät mieleen. Se jotenkin täydentää tarinoita entisestään, jolloin miljööt, henkilöhahmot ja tapahtumat on helpompi kuvitella ja ne suorastaan näkee edessään. Erityisesti Talo ja Silta -novellien miljööt sykähdyttivät ja loivat mieleen eläviä kuvia tapahtumista, vaikka muissakaan novelleissa ei tosiaan moittimista ole.
En tiedä olenko tätä aiemmin huomannutkaan :) Kiitos bloggauksesta :) Muuten, mulla olisi yksi romaani, josta voisit tykätä. Ukko ja Hyrrä. Siinä on kissakin :D Laita viestiä mulle, jos tahdot sen arvosteltavaksi. Vaikkapa henry@henryaho.net
VastaaPoistaOikein mukavaa kevään odottelua :)
T:H
Ryhdyin oitis googlailemaan Ukkoa ja Hyrrää ja kiinnostavalta kyllä vaikuttaa. Saatan palata asiaan jahka ensin onnistun madaltamaan lainapinoja hieman inhimillisemmiksi. :-) Mukavaa kevättä sinullekin!
Poista