Herman Koch: Naapuri
516 s., Siltala 2015
alkup. Geachte Heer M., 2014
suom. Sanna van Leeuwen
Kirjallisuuspiirin seuraavana aiheena on Herman Kochin teokset. Odotan mielenkiinnolla mitä sanottavaa muilla piiriläisillä on Kochin teoksista, sillä minä pidän niistä. Alunperin muuten kiinnostuin Illallisesta juuri kirjallisuuspiirin kautta, muuten tuskin olisin sitä koskaan lukenut: kansikuva ei oikein houkutellut tarttumaan kirjaan ja ottamaan selvää mistä kirja oikein oikeasti kertoo. Kirjallisuuspiirissä oli pakko kuunnella mitä toinen kertoo lukemastaan, ja kuten olen monesti todennut, joskus "pakko" toimii kirjallisuudenkin kohdalla. Illallinen innosti minut lukemaan Lääkärin heti sen ilmestyttyä ja nyt tuli sitten Naapurin vuoro.
Naapuri kertoo samassa kerrostalossa asuvista kirjailijasta ja tämän naapurista, jonka nimeksi myöhemmin paljastuu Herman. Kirjailija, herra M., on menestynyt työssään, mutta ura on hiipumaan päin. Hänen menestysteoksensa on tosipohjainen kertomus katoamistapauksesta, jossa oppilaansa kanssa lyhyessä suhteessa ollut historianopettaja Landzaat katosi. Jopa menestysteos on jo painumassa unohduksiin samoin kuin herra M., mutta alakerran naapuri muistaa kyllä. Näyttää siltä, että hän saattaa tietää tapauksesta jopa enemmän kuin voisi olettaa. Mitä alakerran naapuri salaa ja miksi hän tuntuu vahtivan kirjailijan jokaista liikettä?
Pidin kovasti siitä miten Koch kietoo kahden naapuruksen näkemykset asioista yhteen. Todellinen tarina opettajan katoamisen takana aukenee lukijalle pala palalta, ja vaikka minä jo jossain kohtaa arvasinkin kuinka siinä on todella saattanut käydä, paljastui tapauksesta kuitenkin vielä jotakin yllättävää. Juuri sellaisessa yllättävyydessä Koch on parhaimmillaan, hän kyseenalaistaa ihmisluonteen hyvyyden ja laittaa lukijansa pohtimaan mihin äärimmäisyyksiin yksilö voi mennä oman etunsa nimissä. Tässä teoksessa kokonaisuus on kiehtova ja kertojan ja ajan vaihtelut jättävät välillä lukijan piinaavaankin epätietoisuuteen siitä mitä seuraavaksi tapahtuu.
Mielestäni Naapuri on ehkäpä Kochin paras teos. Tässä kokonaisuus tuntuu kertojan ja ajan vaihteluista mielestäni selkeimmältä ja siitä jää tasaisin kokonaiskuva. Myös taustatarina, "kirja kirjassa" on mielenkiintoinen siinä missä sen ympärille punottu nykyhetkikin. Pidin myös jännityksestä, joka nousee välillä ja sitten lukijan annetaan taas hieman hengähtää. Tämä oli kerrassaan mainio teos, piti hyvin otteessaan ja välillä vähän huvittikin etenkin henkilöhahmoja kuvattaessa. Koch nostaa tunteilematta esille kunkin hahmon ulkonäölliset erityispiirteet, luonteenheikkoudet ja kaikki epäkohdat yleensäkin, ja juuri tuo terävyys onkin yksi parhaista asioista Kochin kerronnassa.
♠♠♠♠½
Alussa olin varma, että en voi Illallisen jälkeen lukea yhtään Kochin kirjaa. Illallinen oli niin rasistinen kirja. Nyt olen lukenut kaikki kolme ja odotan innolla uusinta. Kochin ajatusmaailman ymmärtäminen vaati siis lisäkirjoja. Hän avaa uusia näkökulmia vanhoihin kangistuneisiin kaavoihin, ainakin minun. Tämä oli todella hyvä kirja.
VastaaPoistaJännä juttu, mutta itselleni ei ole jäänyt Illallisesta minkäänlaista rasistista kuvaa. En kyllä muista juontakaan täysin. Mutta ihan totta, Koch on taitava avaamaan uusia näkökulmia eikä epäröi ravisuttaa jo olemassa olevia ajatusmalleja.
PoistaJonna, minulle Illallinen on edelleen paras Kochin teoksista ja tokana tulee kannoilla Lääkäri. Naapuri on minusta sekä sekavin että tätä kautta vaativain. R. on lukenut myös kaikki Kochit ja hän pitää Naapuria jopa paikoin tylsänä! No, minä en, mutta voisin lukea Naapurin hyvinkin uudelleen, samalla analysoiden, miksi Koch 'hämmentää' tässä aivan eri tempolla kuin aiemmissa.Oikeastaan Illallisesta tuli minulle ihan Kochin käyntikortti ja aloin ajatella, että hän kirjoittaa just minulle: Sama ihmisen mielen salatun ja pahan kartaston kuvaustyyli kuin Ian McEwanilla.
VastaaPoistaHuono Naapuri ei missään tapauksessa ole, vaan Kochilta ehkä jopa kunnianhimoisin työ.
Minusta taas Lääkäri oli jotenkin sekavin, vaikka pidinkin myös siitä paljon. Käsittääkseni tämä Naapuri on aikalailla jakanut mielipiteet siten, että osa pitää tätä tylsänä ja sekavana, osa taas pitää tästä valtavasti ja löytää tästä huumoriakin. Ja ihan totta, Naapurissa on kyllä kunnianhimoa havaittavissa.
PoistaIan McEwanin teoksia en ole koskaan lukenut, mutta voisin joskus kokeilla, kun kerran Illallinen toimi myös minulle.