Rintala, Paavo: Sissiluutnantti223 s., Otava 1963, 2. p.
Paavo Rintalan Sissiluutnantti tuntuu jääneen tyystin unholaan, sillä en ollut ennen kotimaisen kirjallisuuden kurssia suurin piirtein edes kuullut koko teoksesta. Meidän piti kuitenkin valita listalta jokin 1960-luvun teos ja päädyin tähän. Teoksen unohduksen puolesta puhuu myös se, että meidän kirjastossa kaikki niteet olivat lähivarastossa ja tätä piti sieltä erikseen pyytää.
Sissiluutnantti kuuluu sotakirjallisuudeen, mutta on sodanvastainen teos. Aikoinaan se synnytti jopa yhden 1960-luvun kirjasodista, ja siksi tuntuukin niin käsittämättömältä, että teos on unohdettu. Kirjan päähenkilö on Erkki Takala, siviilissä teologiaa opiskellut sissiluutnantti. Teos kuvaa sotaa hänen näkökulmastaan, ihmisyyden katoamista ja ihmisen muuttumista tappokoneeksi, siitä kun millään ei ole enää mitään väliä.
Teoksessa nousee esiin myös lottien ja sotilaiden suhteet, mutta mielestäni teos antaa aivan väärän kuvan lotta-organisaatiosta ja heidän toimistaan sodassa: kaikki kun eivät todellakaan olleet haarat leveällä odottelemassa upseerismiehiä. Rintala on tosin saattanut tässä haluta kärjistää asioita, koska hän haluaa kuvata sodan irvokkuutta ja tuoda esiin pasifismin teoksessa.
Teos etenee nopeasti, välillä pitkinkin harppauksin, mutta se ei vaikeuta teoksen seuraamista. Juonellisesti teos on melko mielenkiintoinen yhden miehen (Takala) kapina sodanjohtoa ja sotaa vastaan. Pidin teoksesta oikein kovastikin, koska sillä on erilainen tapa käsitellä sotaa. Tätä lukiessa ei milloinkaan tehnyt mieli jättää kirjaa kesken tai edes laskea sitä käsistä. Jos haluat lukea jotakin erilaista, lue tämä.
Sissiluutnantti kuuluu sotakirjallisuudeen, mutta on sodanvastainen teos. Aikoinaan se synnytti jopa yhden 1960-luvun kirjasodista, ja siksi tuntuukin niin käsittämättömältä, että teos on unohdettu. Kirjan päähenkilö on Erkki Takala, siviilissä teologiaa opiskellut sissiluutnantti. Teos kuvaa sotaa hänen näkökulmastaan, ihmisyyden katoamista ja ihmisen muuttumista tappokoneeksi, siitä kun millään ei ole enää mitään väliä.
Teoksessa nousee esiin myös lottien ja sotilaiden suhteet, mutta mielestäni teos antaa aivan väärän kuvan lotta-organisaatiosta ja heidän toimistaan sodassa: kaikki kun eivät todellakaan olleet haarat leveällä odottelemassa upseerismiehiä. Rintala on tosin saattanut tässä haluta kärjistää asioita, koska hän haluaa kuvata sodan irvokkuutta ja tuoda esiin pasifismin teoksessa.
Teos etenee nopeasti, välillä pitkinkin harppauksin, mutta se ei vaikeuta teoksen seuraamista. Juonellisesti teos on melko mielenkiintoinen yhden miehen (Takala) kapina sodanjohtoa ja sotaa vastaan. Pidin teoksesta oikein kovastikin, koska sillä on erilainen tapa käsitellä sotaa. Tätä lukiessa ei milloinkaan tehnyt mieli jättää kirjaa kesken tai edes laskea sitä käsistä. Jos haluat lukea jotakin erilaista, lue tämä.
♠♠♠♠
ps. ajateltiin ruveta päivittelemään perusfontilla, että näitä olis kivempi lukea. Vai onko sillä väliä, onko kursiivi vai ei? Ite tykkään kursiivista, sanokaa te. :)
ps. ajateltiin ruveta päivittelemään perusfontilla, että näitä olis kivempi lukea. Vai onko sillä väliä, onko kursiivi vai ei? Ite tykkään kursiivista, sanokaa te. :)
Täytyy tulla tänne mainitsemaan, että kukaan muu meistä neljästä, jotka tämän koulutehtävää varten lukivat, ei pitänyt siitä. Yhtä ärsytti suunnattomasti naiskuvaukset, muut eivät vain muuten tykänneet tai pitäneet teosta uskottavana. Itse kuitenkaan en muuttanut keskusteluissa mieltäni, sillä uskon edelleen, että naiskuva ja ihmiskuvaus yleensäkin on tahallaan haluttu kärjistää, jotta sodanvastaisuus välittyisi paremmin.
VastaaPoista