Kimeä metsä

Meriluoto, Aila: Kimeä metsä
122 s., WSOY 2002

Tämä on nyt sitten viimeinen Meriluodon runoteos, jonka tulen ennen kesää lukemaan. Olen nyt lukenut niin paljon hänen runojaan, että pitää kokeilla välillä jotakin muutakin. Ilokseni voin sanoa, että Kimeä metsä kohoaa minun silmissäni samalle tasolle Lasimaalauksen kanssa.

Pidän tästä teoksesta paljon, sillä siitä onnistuin tavoittamaan samankaltaista perinteistä runollisuutta kuin Lasimaalauksestakin. Erityisen paljon tykkään ikääntyneen naisen rakkautta ja eroottisuutta/seksuaalisuutta sivuavista runoista, ne ovat todella kauniita. Runoissa on moderni mitta, mutta sisällöllisesti ne ovat mielestäni lähempänä perinteistä runoutta, jota on helpompi oivaltaa kuin modernia. Kimeä metsä sisältää lisäksi valikoiman Aila Meriluodon suomentamia Emily Dickinsonin runoja.

Meriluoto kertoo kauniisti ikääntyneestä naisesta, ehkä ainakin osittain omien tuntemuksiensa pohjalta. Vaikka itse olenkin vasta 20, silti niihin pystyi jollakin tavalla "samaistua". Se kertoo varmasti runojen vaikuttavuuden puolesta. Kaikkia "rakkausrunoja" ei ole kerrottu minkään tietyn ikäryhmän näkökulmasta, ja tykästyin erityisesti seuraavaan runoon:

Me tässä, lähekkäin, sikiöasennossa/tai kuoleman./Rakkaus nousee kuin lyijy, syvältä, lähes sietämätön paino,/hitaasti se leviää jäsenistä jäseniin./Ei lyijy vaan raskas hunaja./Tunnustellaan.//Virtaus, hiipiviä, täysi - tuskin jaksat/nostaa luomiasi, hunaja liimasi ne yhteen./Makeus, niityn tuoksu, kimalaisen pehmeä basso./Rakastan sinua. Elän. Kuolen./Yksi yhteen.

♠♠♠♠