Jotuni, Maria: Valitut teoksetOtava 1969
Lainasin koulutehtävää varten yhteisniteen Maria Jotunin teoksia enkä aikonut lukea sitä varsinaisesti, ottaa vain Huojuvasta talosta lukunäytteen. Hetken kyllä harkitsin lukevani sen uudelleen, mutta muistan juonen edelleen niin lähtemättömästi ettei sille ole tarvetta. En muutenkaan halua lukea sitä uudelleen, sillä koin sen aikoinaan hyvin ahdistavaksi.
Päätin kuitenkin loppujen lopuksi lukea yhteisniteestä novellivalikoiman, johon kuuluu seuraavat novellit: Margareta, Annastiina, Hilda Husso, Herman, Rakkautta, Matami Röhelin, Vasten mieltä, Kansantapa, Kyökin puolelta ja Kuolema. Pidin niistä kovasti, ja onkin vaikea olla pitämättä Jotunista jos pitää Minna Canthista: onhan heidän tyyleissään paljon samaa.
Jotuni käsittelee novelleissaan naisen asemaa ja yhteiskunnallista tilannetta hyvin mieleenpainuvasti. Hän ei käytä koreita puheenparsia tai muita krumeluureja, mutta silti teksti on jotenkin pysähdyttävän hienoa ja muistettavaa. Hän osaa kirjoittaa myös rivien väliin niin, että ei ehkä ensin hoksaa mitä teksti koettaa sanoa. Esimerkiksi tästä voisi mainita Matami Röhelin -novellin, sillä sehän ei ole ihan sitä miltä aluksi vaikuttaa. Onkin mielenkiintoista lukea novelleja vastaanottavasti ja pohdiskellen. Ongelmana tässä on vain se, että kaikki eivät osaa näin tehdä ja se voi tuntua raskaalta koko ajan miettiä onko pinnan alla jotakin muutakin.
Päätin kuitenkin loppujen lopuksi lukea yhteisniteestä novellivalikoiman, johon kuuluu seuraavat novellit: Margareta, Annastiina, Hilda Husso, Herman, Rakkautta, Matami Röhelin, Vasten mieltä, Kansantapa, Kyökin puolelta ja Kuolema. Pidin niistä kovasti, ja onkin vaikea olla pitämättä Jotunista jos pitää Minna Canthista: onhan heidän tyyleissään paljon samaa.
Jotuni käsittelee novelleissaan naisen asemaa ja yhteiskunnallista tilannetta hyvin mieleenpainuvasti. Hän ei käytä koreita puheenparsia tai muita krumeluureja, mutta silti teksti on jotenkin pysähdyttävän hienoa ja muistettavaa. Hän osaa kirjoittaa myös rivien väliin niin, että ei ehkä ensin hoksaa mitä teksti koettaa sanoa. Esimerkiksi tästä voisi mainita Matami Röhelin -novellin, sillä sehän ei ole ihan sitä miltä aluksi vaikuttaa. Onkin mielenkiintoista lukea novelleja vastaanottavasti ja pohdiskellen. Ongelmana tässä on vain se, että kaikki eivät osaa näin tehdä ja se voi tuntua raskaalta koko ajan miettiä onko pinnan alla jotakin muutakin.
Kyllä Jotunin novelleille voi huoletta antaa seuraavat pisteet:
♠♠♠♠
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.