Meriluoto, Aila: Elämästä55 s., WSOY 1972
Kotimaisen kirjallisuuden kurssilla annettiin tehtäväksi tutustua johonkin 1970-luvun runoteokseen. Minulle oli itsestään selvää, että halusin lukea Meriluotoa ja siksi päädyinkin tähän.
Elämästä on Meriluodon kahdeksas runoteos, jolle tyypillistä ovat pitkähköt ja hieman tarinoivatkin runot, mutta kuitenkin myös lyhyet, nimettömät tuokiokuvaukset. Kokoelman nimen mukaisesti teos käsittelee elämää ja ihmissuhteita.
Kuten olen jo aikaisemmin runoteoksista kirjoittaessani sanonut, en pidä pitkistä runoista, joista tavallaan ehtii se avain hukkua ennen loppua ja niihin pitää syventyä mielestäni liiaksi, jotta lukon saa auki. Pitkiä runoja tämäkin teos sisälsi enkä pitänyt niistä. Eivät ne huonoja olleet, niissä oli sanomaa ja sisältöä, mutta kun ne eivät iske, niin ne eivät iske. Suosikkirunoni teoksesta on Sana sinänsä on jo välimatka, se on jotenkin ytimekäs ja siinä on totuutta mukana.
Teoksen runot ovat vapaamittaisia, moderneiksikin kutsuttuja runoja. Täytyy sanoa, että Meriluoto hallitsee oivallisesti sekä perinteisen että modernin runouden tyylit, mutta jotenkin en pysty tavoittamaan samanlaista tunnetta kuin Lasimaalausta lukiessani. Arvioni Lasimaalauksesta voit lukea täältä.
Elämästä on Meriluodon kahdeksas runoteos, jolle tyypillistä ovat pitkähköt ja hieman tarinoivatkin runot, mutta kuitenkin myös lyhyet, nimettömät tuokiokuvaukset. Kokoelman nimen mukaisesti teos käsittelee elämää ja ihmissuhteita.
Kuten olen jo aikaisemmin runoteoksista kirjoittaessani sanonut, en pidä pitkistä runoista, joista tavallaan ehtii se avain hukkua ennen loppua ja niihin pitää syventyä mielestäni liiaksi, jotta lukon saa auki. Pitkiä runoja tämäkin teos sisälsi enkä pitänyt niistä. Eivät ne huonoja olleet, niissä oli sanomaa ja sisältöä, mutta kun ne eivät iske, niin ne eivät iske. Suosikkirunoni teoksesta on Sana sinänsä on jo välimatka, se on jotenkin ytimekäs ja siinä on totuutta mukana.
Teoksen runot ovat vapaamittaisia, moderneiksikin kutsuttuja runoja. Täytyy sanoa, että Meriluoto hallitsee oivallisesti sekä perinteisen että modernin runouden tyylit, mutta jotenkin en pysty tavoittamaan samanlaista tunnetta kuin Lasimaalausta lukiessani. Arvioni Lasimaalauksesta voit lukea täältä.
♠♠♠
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.