Khaijam, Omar: Ruukku rubiiniviiniä ja muita runoja126 s., Otava 2008
suom. Jaakko Hämeen-Anttila
suom. Jaakko Hämeen-Anttila
Omar Khaijamin runokokoelma on pyörinyt lukulistalla ilmestymisestään lähtien ja tuoreimmasta versiosta tiputin sen jopa pois. Mielestäni teoksen nimi on sangen houkutteleva, "ruukku rubiiniviiniä" tuo välittömästi mieleeni kuvia auringosta ja lämmöstä.
Omar Khaijam oli persialainen runoilija, joka eli tuhat vuotta sitten. Hänen jokainen runonsa on nelisäkeinen, ja tässä teoksessa niissä kulkee sama aihe: elämän (ja viinin) jano. Välillä jopa ärsytti, kun melkein joka runossa oli jotakin viiniin liittyvää vähintään vertauskuvana. Tämän teoksen runot ovat suomentaja Jaakko Hämeen-Anttilan valikoimia, joten varsinaista alkuteosta ei ole olemassa.
En lue lainkaan käännösrunoutta, löysinhän kotimaisen runoudenkin vasta melko äskettäin. Käännösrunouteen liittyy aina omat riskinsä siitä, välittyy alkuperäinen idea toiselle kielelle. En toki ole nähnyt Khaijamin alkuperäisiä runoja enkä niitä osaisi lukeakaan, mutta uskoisin tässä tapauksessa käännöksen olevan onnistunut, sillä ainakin lukiessa se tuntui vaivattomalta.
Pidän Khaijamin runoista, koska ne ovat niin monimerkityksisiä. Ne voi tulkita pelkästään viinin janoksi, mutta niissä on kuitenkin pohjalla ajatus elämän janosta. Toisinaan runoissa näkyy jopa pientä kapinointia sen ajan yhteiskunnallisia normeja ja hänen uskontoaan vastaan. Välillä runoista tuli mieleen lähinnä teepussi-filosofia, jota Princess-tee tarjoaa juojilleen. Välillä taas pidin runoja hyvin kauniina ja kopioin niitä itselleni ylös, jotta voin vielä myöhemmin palata niihin uudelleen.
Et tänään voi säädellä huomista,/huomisen huoli on hulluutta./Älä haaskaa hetkeä, jos olet järjissäsi./Ei elämä ole ikuista.
On kaunis päivä, ilma lauha ja kuulas./Sade on huuhtonut tomun kukkien yltä./Satakieli laulaa keltaiselle ruusulle/omalla kielellään: On aika juoda!
Omar Khaijam oli persialainen runoilija, joka eli tuhat vuotta sitten. Hänen jokainen runonsa on nelisäkeinen, ja tässä teoksessa niissä kulkee sama aihe: elämän (ja viinin) jano. Välillä jopa ärsytti, kun melkein joka runossa oli jotakin viiniin liittyvää vähintään vertauskuvana. Tämän teoksen runot ovat suomentaja Jaakko Hämeen-Anttilan valikoimia, joten varsinaista alkuteosta ei ole olemassa.
En lue lainkaan käännösrunoutta, löysinhän kotimaisen runoudenkin vasta melko äskettäin. Käännösrunouteen liittyy aina omat riskinsä siitä, välittyy alkuperäinen idea toiselle kielelle. En toki ole nähnyt Khaijamin alkuperäisiä runoja enkä niitä osaisi lukeakaan, mutta uskoisin tässä tapauksessa käännöksen olevan onnistunut, sillä ainakin lukiessa se tuntui vaivattomalta.
Pidän Khaijamin runoista, koska ne ovat niin monimerkityksisiä. Ne voi tulkita pelkästään viinin janoksi, mutta niissä on kuitenkin pohjalla ajatus elämän janosta. Toisinaan runoissa näkyy jopa pientä kapinointia sen ajan yhteiskunnallisia normeja ja hänen uskontoaan vastaan. Välillä runoista tuli mieleen lähinnä teepussi-filosofia, jota Princess-tee tarjoaa juojilleen. Välillä taas pidin runoja hyvin kauniina ja kopioin niitä itselleni ylös, jotta voin vielä myöhemmin palata niihin uudelleen.
Et tänään voi säädellä huomista,/huomisen huoli on hulluutta./Älä haaskaa hetkeä, jos olet järjissäsi./Ei elämä ole ikuista.
***
On kaunis päivä, ilma lauha ja kuulas./Sade on huuhtonut tomun kukkien yltä./Satakieli laulaa keltaiselle ruusulle/omalla kielellään: On aika juoda!
♠♠♠♠
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.