Morpurgo, Michael: Sotahevonen196 s., Gummerus 2012
suom. Päivi Pouttu-Deliére
alkup. War Horse 1982
Meidän on pitänyt koulussa pitää esitelmiä ja yksi luokkakaveri esitteli Morpurgon Sotahevosen. Kiinnostuin teoksesta lähes välittömästi, sillä en ollut ikinä lukenut mitään, mikä käsittelee täysin hevosten roolia sodassa. Epäilyksiä hieman aiheutti se, että teos on nuortenkirja ja en uskonut sen välttämättä oikein iskevän minuun. Tartuin kuitenkin kirjaan, ja se osui ja upposi.
Sotahevonen on siitä erikoinen teos, että se kerrotaan hevosen näkökulmasta. Joey on Albertin hevonen ja heidän välillään on hyvin vahva ystävyysside. Joey kuitenkin myydään sotahevoseksi ensimmäisen maailmansodan aikaan, kun Iso-Britannia lähtee sotaan Saksaa vastaan. Teos kertoo Joeyn vaiheista sodasta, siitä miten hevonen sen koki.
Hevosen näkökulma on mielestäni uskottava, jotenkin pystyin uskomaan, että se todella ajatteli niin. Itse ajattelen hyvin vahvasti, että eläimilläkin on tunteet ja ne voivat kokea surua ja iloa yhtälailla kuin ihmisetkin. Siksi tämä teos oli mielestäni hyvin sydämeenkäyvä. Voin sanoa, että itkin teosta lukiessani, eikä kyse ollut mistään yhdestä kyyneleestä silmäkulmassa vaan ihan oikeasti itkin.
Uskoisin, että teos herätti minussa niin voimakkaita tunteita siksi, että itse olen todella kiintynyt omiin lemmikkeihini ja tiedän millaista todellinen ystävyys ihmisen ja eläimen välillä on. Olen jo aikaisemmissa teksteissäni maininnut, että olen myös hyvin herkkä eläinten kärsimyksille ja huonosti kohtelemiselle, joten koin valtavaa tunnemyrskyä lukiessani Joeyn vaiheista. En usko, että tämä teos iskisi näin lujaa, jos ei itse ole kokenut ystävyyttä eläintä kohtaan.
Teos etenee verrattain nopeasti, vuodet vain vierivät. Toisaalta on hyvä, että vain merkittävät käännekohdat on kuvattu, koska ei olisi mitään järkeä kuvata esimerkiksi jokaista sodassa koettua taistelua. Se vain tylsistäisi teoksen. Nyt mielenkiinto pysyi koko ajan yllä ja odotti vain sitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Pidin myös siitä, että teos alkaa hyvin nostalgisella tavalla, se virittää tunnelmaan ja tapahtuma-aikaan.
Sotahevonen on siitä erikoinen teos, että se kerrotaan hevosen näkökulmasta. Joey on Albertin hevonen ja heidän välillään on hyvin vahva ystävyysside. Joey kuitenkin myydään sotahevoseksi ensimmäisen maailmansodan aikaan, kun Iso-Britannia lähtee sotaan Saksaa vastaan. Teos kertoo Joeyn vaiheista sodasta, siitä miten hevonen sen koki.
Hevosen näkökulma on mielestäni uskottava, jotenkin pystyin uskomaan, että se todella ajatteli niin. Itse ajattelen hyvin vahvasti, että eläimilläkin on tunteet ja ne voivat kokea surua ja iloa yhtälailla kuin ihmisetkin. Siksi tämä teos oli mielestäni hyvin sydämeenkäyvä. Voin sanoa, että itkin teosta lukiessani, eikä kyse ollut mistään yhdestä kyyneleestä silmäkulmassa vaan ihan oikeasti itkin.
Uskoisin, että teos herätti minussa niin voimakkaita tunteita siksi, että itse olen todella kiintynyt omiin lemmikkeihini ja tiedän millaista todellinen ystävyys ihmisen ja eläimen välillä on. Olen jo aikaisemmissa teksteissäni maininnut, että olen myös hyvin herkkä eläinten kärsimyksille ja huonosti kohtelemiselle, joten koin valtavaa tunnemyrskyä lukiessani Joeyn vaiheista. En usko, että tämä teos iskisi näin lujaa, jos ei itse ole kokenut ystävyyttä eläintä kohtaan.
Teos etenee verrattain nopeasti, vuodet vain vierivät. Toisaalta on hyvä, että vain merkittävät käännekohdat on kuvattu, koska ei olisi mitään järkeä kuvata esimerkiksi jokaista sodassa koettua taistelua. Se vain tylsistäisi teoksen. Nyt mielenkiinto pysyi koko ajan yllä ja odotti vain sitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Pidin myös siitä, että teos alkaa hyvin nostalgisella tavalla, se virittää tunnelmaan ja tapahtuma-aikaan.
♠♠♠♠
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.