Peltoniemi, Sari: Gattonautti ja muita arkisatuja
67 s., Tammi 2012
kuvitus: Liisa Kallio
Heti kun Sari Peltoniemen Gattonautti ja muita arkisatuja ilmestyi, tiesin että haluaisin lukea sen. Luin Kissataksin silloin kun se oli ihan uusi, ja pidin siitä kovasti. Sen vuoksi uskalsin odottaa aika paljon tältäkin. Enkä pettynyt.
Gattonautti ja muita arkisatuja käsittelee verrattain arkisia asioita sadun kautta. Satuja on laidasta laitaan, jokaisessa on oma käsiteltävä asiansa. Liisa Kallion loihtima kaunis kuvitus tenhoaa ja saa oikeutetun osansa huomiosta, samalla tukien satujen juonta. Satuja on yhteensä 10: Karvamatojen marssi; Gattonautti; Johanna, Johanna ja Johanna; Jäljet pöydällä; Isosisko melkein muuttui peikoksi; Haudan hoitaja; Osta hyviä kyniä!; Viktoria voitokas; Pullonkerääjä ja Kun olin kivi.
Silloin kun tätä kirjaa alettiin myydä, eniten mielenkiintoani herätti tarina alakouluikäisestä Viljasta, joka löytää hautausmaalta aikoja sitten kuolleen Anna-tytön haudan ja rupeaa huolehtimaan siitä. Se onkin suosikkisatuni (Haudan hoitaja) tässä kirjassa, koska mielestäni se auttaa lasta kohtaamaan hienovaraisesti kuoleman ja sen, että myös lapsi voi kuolla: median syytämän kuvan rinnalla se on hyvinkin pehmeä ja lempeä kuvaus hankalasta aiheesta.
Haluan vielä kerran mainita Liisa Kallion kauniista kuvituksesta, joka on mielestäni ehkä jollakin tavalla suku Kristiina Louhen Aino-kirjoille (jotka olivat suosikkejani lapsena). Kuvitus on eloisa ja uskollinen juonelle, mikä ei ole ollenkaan itsestäänselvyys. Hieno teos kerta kaikkiaan, niin tekstin kuin kuvituksenkin osalta! Olisin voinut lukea vielä lisääkin.
♠♠♠♠
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.