M-L Tiaisen ihanat Jääprinsessat

Tiainen, Marja-Leena: Jääprinsessa ja jäähykuningas

154 s., Tammi 1996

*

Tiainen, M-L: Älä hellitä, Jääprinsessa

192 s., Tammi 1997

*

Tiainen, M-L: Jääprinsessa Sveitsissä

187 s., Tammi 1999

 

Nyt esittelyvuoroon pääsee Marja-Leena Tiaisen ihana sarja jääprinsessa Noorasta. Tämä sarja lukeutuu ehdottomasti ala-asteen rakkaimpiin kirjamuistoihini, enkä edes tiedä monestiko tämän silloin luin: aika monta kertaa kumminkin. Meidän piti viedä tänään alkaneelle lasten- ja nuortenkirjallisuuden kurssin tunneille lapsuuden lempikirja, joten valitsin Aino-kirjat alle kouluikäisestä ja kouluikäisestä nämä.

 

Lainasin nämä kirjastosta tiistaina, enkä tietenkään voinut pitää niistä näppejäni erossa. Aloinkin lukea sarjan ensimmäistä osaa heti keskiviikkona, kun olin saanut Herman Kochin Illallisen päätökseen. En tiedä oliko oikea päätös lukea nämä, koska joskus vain jotkut kirjat pitäisi jättää sinne kultaisten kirjamuistojen hyllyyn. En kuitenkaan nyt varsinaisesti koe, että tarinan hohto olisi mitenkään himmentynyt nyt parikymppisenä luettuna.

Muistan selvästi, miten ensimmäinen tästä sarjasta luettu teos oli tuo keskimmäinen osa "Älä hellitä, Jääprinsessa". Olin aivan lumoutunut, ja kun vielä löysin kaksi muuta osaa, olin aivan onnessani. Nämä kirjat sykähdyttivät minua siinä määrin, että halusin itsekin taitoluistelijaksi, vaikkakin siihen ei mitään todellisia edellytyksiä ollut: ikä siinä vaiheessa, kömpelyys ja harrastusmahdollisuuden puuttuminen. Oikeasti luin näitä kirjoja kesälläkin luistimet jalassa, jos vain sain ne käsiini varastosta. Eiköhän se jo kerro, miten lumoutunut olin. :D

 

Jääprinsessa -kirjat kertovat Noora Pajusesta, jonka tähtäimessä on taitoluistelijan ura. Hän on sarjan alussa sellainen 10-11-vuotias, mutta päätösosassa jo 13-14. Noora siis varttuu lukijoidensa mukana. Tiainen kuvaa mainiosti paitsi taitoluistelua harrastuksena, myös Nooran muuta elämää: ystäviä, ihastumisia, perheasioita ja niin edelleen. Tiaisella on varma ote ja hän osaa kirjoittaa kohdeyleisölleen: kieli ei kaadu liialliseen sanaleikittelyyn ja teksti on selkeää. 

 

Nyt myöhemmin luettuna huomasin teoksista ihan selkeitä ristiriitoja, joita ilmeni sarjan eri osien välillä. En tiedä huomasinko niitä ala-asteikäisenä, mutta ainakaan siitä ei ole jäänyt mitään muistikuvaa. Nyt se tarttui vähän turhankin ärhäkästi mieleen, mutta päätin antaa senanteeksi: jos lapsi ei sitä huomaa, niin haittaako tuo nyt niin paljon? Lapsillehan nämä on kirjoitettu. En oikeasti edes tiedä mitä antaa tälle sarjalle pisteitä, koska itse pidin tästä aikoinaan kovasti, ja pidän kai vieläkin tavallaan. Yritän nyt pisteytyksessä ajatella kohderyhmän ikää sekä omia kokemuksiani aikaisemmilta lukukerroilta. En kuitenkaan voi täysin unohtaa ristiriitoja, jotka olivat osin suuriakin. Siksi siis:

♠♠♠♠

 

Onko täällä muita, joihin nämä kirjat ovat kolahtaneet? :)

 

ps. Saatte varautua siihen, että nyt tulee edelleen poikkeuksellisen paljon lasten- ja nuortenkirja-arvosteluja, koska kurssille pitää lukea niitä. Väliin mahtuu kyllä muutakin. :)