Kuolema sypressin varjossa

Vala, Vera: Kuolema sypressin varjossa

359 s., Gummerus 2012

Olen saattanut jo joskus aikaisemminkin todeta täällä blogissani, että en oikeastaan lue dekkareita muutoin kuin kesällä ja silloin vain muutaman. En yksinkertaisesti pysty lukemaan dekkareita kovin paljon, sillä lukuinnostus usein kärsii siitä. Vaikka nyt ei ole kesä ja tämän vuoden dekkarikiintiöni on huomattavasti täydempi kuin aikaisempina vuosina, täytyi tämä saada käsiini. Italiaan sijoittuva dekkarisarjan avaus vaikutti sen verran lupaavalta esikoisteokselta, että pakko oli kokeilla. Tästä teoksesta kuulin alun perin kirjallisuuspiirissä, mutta sitten huomasin monessa blogissa kirjoitettavan tästä. En lukenut arvioita, koska halusin antaa tälle teokselle yllättämisen mahdollisuuden. 

Teoksen päähenkilö Arianna de Bellis saa toimeksiannon selvittää Tolfa -nimisen pikkukylän rauhaa rikkoneen nuoren amerikkalaisnaisen murhan. Ariannan palkkaa murhatun naisen lanko, eikä kaikki ihan hyväksy pyyntöä: murhan uhriksi joutuneesta Lilystä kun ei liiemmin Tolfassa pidetty. Kun Arianna selvittää Lilyn murhaa, paljastuu samalla osia hänen omasta menneisyydestään.

Mielestäni tässä teoksessa oli erinomainen rakenne: yksi luku piti sisällään yhden päivän tapahtumat, mikä helpotti juonen seuraamista. Lisäksi oli mielenkiintoista päästä välillä muidenkin kun vain päähenkilön pään sisään, kun jokaisen luvun lopussa oli jonkun toisen näkökulmasta kuvattuja asioita. Minua ilahdutti se ehkä siksikin, että se antaa lukijalle aika mainiosti tilaisuuden ratkoa tapausta myös itse. Ja siltikin loppu yllättää!

Päähenkilö on mielestäni mielenkiintoinen hahmo, koska hänestä selviää pala palalta jotain uutta: ja aluksi minun oli vaikea jopa kuvitella hänen ulkonäköään ja ikäänsä, koska paljon asioita jää varjoon. Pelkästään se ettei päähenkilöstä paljasteta kaikkea takaa jatko-osienkin yllättävyyden ja herättää mielenkiintoa.

Kirjan miinuspuolena on näen sen, että itselläni oli ainakin alussa vaikeuksia seurata kuka henkilö olikaan kukakin ja mitä tekemistä kenelläkin oli kenenkin kanssa, koska nimet ovat italialaisia ja niitä on paljon. Ehkä tähän verkkoon on liitetty liian paljon ihmisiä, vaikka toisaalta se tuokin juoneen paljon uusia puolia ja tekee rikoksen selvittämisestä mielenkiintoisempaa.

Enkä ymmärrä mikä siinä on, mutta nykydekkareissa (joiden tuntemukseni on kehnoa) aina sankarin tai sankarittaren pitää joutua vaaraan. Niin on tässäkin. Miksi, oi miksi? Mielestäni poikkeaminen tästä valtavirrasta voisi antaa mahdollisuuden erottua massasta. En nyt suoranaisesti sano, että tämä piirre juuri tässä kirjassa kauheasti häiritsi, mutta halusin kuitenkin mainita sen. 

Yhteenvetona sanoisin, että oikein mainio sarjan avaus ja esikoisteos. Tulen aivan varmasti lukemaan myös jatko-osat. Melkein tekisi mieli sanoa, että tässäpä on vähän niin kuin "naisten Vares", sillä uskon tämän saavuttavan suosiota Reijo Mäen Varesten lailla. Kaikki eivät tätä ehkä pidä kohteliaisuutena, mutta sellaiseksi se on tarkoitettu: tällä sarjalla on varmasti potentiaalia, vaikka Italia miljöönä voi ehkä jarruttaa suosiota: samaistuminen maisemiin ja hahmoihin on vaikeampaa. Jos haluatte lukea dekkarin, harkitkaa tätä!

♠♠♠♠½